Martat Malawissa: Tukea tytöille ja naisille 

Kuka olet ja mistä tulet? 

Väestöliitto, Martat ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat Malawissa mukana hankkeessa, joka edistää naisten seksuaalioikeuksia, ehkäisee sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja tuo maaseudun naisille omia tuloja. Järjestötyöntekijä Sandra Kamwendo kertoo, että hän työskentelee esimerkiksi lapsiavioliittojen lopettamiseksi. 

– Olen Sandra Kamwendo, 25-vuotias malawilainen järjestötyöntekijä. 

– Olen kotoisin Blantyresta ja muutin tänne Lilongween viisivuotiaana äidin työn vuoksi. Äitini työskenteli terveysministeriössä, isäni on arkkitehti. Äiti on kasvattanut minut, mutta pidän myös isääni yhteyttä ajoittain. Olen ainoa lapsi. Aika epätyypillistä Malawissa, tiedän. Jos vanhempani olisivat pysyneet yhdessä, meitä olisi ehkä useampia. 

Miten perheessäsi suhtauduttiin koulunkäyntiin? 

– Äiti kannusti minua opiskelemaan. Hän puhui aina koulusta eikä todellakaan halunnut, että reputan. Hän lähetti minut 10-vuotiaana sisäoppilaitokseen. Oli se kovaa, ensimmäinen lukukausi varsinkin. Viikonlopuiksi pääsin kotiin. 

– Aloin keskittyä kouluun ja sain parempia arvosanoja. Äiti oli ihmeissään. Luokan 37 oppilaasta olin kolmanneksi paras. 

Tiesitkö jo nuorena, mille alalle haluat? 

– Olihan niitä suunnitelmia: halusin lentokapteeniksi, en edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Sitten halusin juristiksi tai taloustieteilijäksi. Sitten gynekologiksi, jotta voisin tehdä töitä naisten kanssa. Jouduin nuorena käymään paljon lääkärissä omien kuukautisongelmieni kanssa, ja minulla oli aivan ihania lääkäreitä. 

Pääsitkö helposti opiskelemaan? 

– Malawissa haetaan kolmeen eri yliopistoon, eri kursseille. Hain lääketieteeseen, taloustieteeseen ja yhteiskuntatieteisiin. Minut valittiin lopulta yhteiskunta- ja sukupuolentutkimukseen. Olin yllättynyt. Mutta äiti kannusti minua ja aloin rakastaa yhteiskuntatieteitä. 

– Kandidaatintutkintoa opiskellaan neljä vuotta. Mutta korona tuli väliin, ja minulla meni lopulta viisi ja puoli vuotta yliopistolla. 

Missä työskentelit ennen nykyistä työpaikkaasi? 

– Sain enoni kautta ensin kymmeneksi kuukaudeksi hommia eräästä lainalaitoksesta. Sitten hain harjoitteluun naistenasemaministeriöön. Pidin siitä tosi paljon, virkamiehet antoivat minulle mahdollisuuksia näyttää, mitä osaan. Tein työtä lastensuojelun ja tasa-arvokysymysten parissa. 

– Harjoittelu kesti vuoden ja aloin jo miettiä, mitä seuraavaksi. Kun näin ilmoituksen nykyisestä työstäni nuorten ihmisoikeusjärjestö CYECE:ssä, ajattelin heti, että se on minua varten. Taisi olla kansainvälinen naistenpäivä, kun jätin hakemukseni, ja minut kutsuttiin haastatteluun. 

Mistä pidät eniten työssäsi? 

– Haluan tehdä jotain merkityksellistä. Työ muokkaa minua, se auttaa minua kasvamaan. Olen päässyt moniin koulutuksiin. Olen oppinut turvallisesta abortista ja muista ruohonjuuritasolla tärkeistä asioista. Esihenkilöiltäni opin, miten ohjata ja johtaa ihmisiä. 

– Myös konkreettinen työ, jota teen, lapsiavioliittojen ja haitallisten riittien pois kitkemiseksi. Ihmisillä on niin paljon vääriä käsityksiä lisääntymisestä. 

Aiheet, joista puhun aiheuttavat myös stigmaa. Esimerkiksi turvallinen abortti ei ole täällä mitenkään neutraali puheenaihe.

Mitkä ovat työsi isoimmat haasteet? 

– Yksi haaste on, että joskus unohdan henkilökohtaisen elämäni. Työympäristöni on kiva ja salliva, mutta en itse pidä siitä, että työt kertyvät, siksi teen välillä pitkiä päiviä. 

– Aiheet, joista puhun aiheuttavat myös stigmaa. Esimerkiksi turvallinen abortti ei ole täällä mitenkään neutraali puheenaihe. Mutta minä en välitä. 

Miten vietät vapaa-aikaasi? 

– Minulla on kaksi hyvää ystävää. Pidän myös äitiä hyvänä ystävänäni. Vietän aikaa heidän kanssaan. 

– Tv-sarjoista pidän eniten Frendeistä, siitä siteestä, mikä henkilöillä on toisiinsa. Sen seuraaminen on hyvä tapa unohtaa arjen asiat. 

Millaisena näet Malawin tulevaisuuden ja erityisesti nykyisten pienten tyttöjen tulevaisuuden? 

– Kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua meillä on todennäköisesti parempi lainsäädäntö. Tytöillä tulee olemaan enemmän mahdollisuuksia. Olen nähnyt monia nuoria tyttöjä, joilla on paljon vaikutusvaltaa. Jos he käyttävät ääntään sosiaalisessa mediassa, he voivat saada aikaa todellista muutosta. 

– Tällä hetkellä teemme työtä monien sellaisten asioiden eteen, jotka vaikuttavat naisten hyvinvointiin. Muutos ei ole helppoa, mutta se tulee. 

Mitä terveisiä haluat lähettää Suomeen martoille? 

– Kiitos kaikesta, mitä jo teette. Etsikää uusia kumppanuuksia ja tehkää lisää tätä hyvää työtänne. Naiset täällä arvostavat tukeanne paljon, he kokevat, että se vaikuttaa.