Ruokamuisto: Karjalanpaistiin ei kyllästy kukaan

Jonna ja Emma Ranto lyöttäytyivät äitinsä seuraksi keittiöön jo varhain. Nyt siskokset kokkaavat suvun perinteistä karjalanpaistia äitinsä Eija Kuulan kaverina.

Pieninä Jonna ja Emma Ranto seurasivat sivusta, kuinka heidän äitinsä valmisti karjalanpaistia. Heti kun kuorimaveitsi alkoi pysyä kädessä, tytöt saivat vastuulleen porkkanoiden kuorimisen.

Nyt Jonna (15) ja Emma (13) tietävät, kuinka suvussa kulkeva perinneruoka valmistetaan.

– Lihojen pienimistä ei ole tullut opeteltua, mutta muuten osaan tehdä karjalanpaistin alusta loppuun, Jonna kertoo.

Perheen karjalanpaisti syntyy Eija Kuulan (35) isän metsästämästä hirvestä ja kaupasta ostetusta sianlihasta. Eija on paljasjalkainen kannonkoskelainen ja havahtui vasta aikuisena siihen, että moni tekee karjalanpaistinsa naudasta ja possusta.

– Meillä siihen on aina laitettu hirveä. Resepti tulee isäni puolelta. Jo isäni isä metsästi, Eija kertoo.

Myös Eija on hankkinut metsästyskortin, samoin Emma, joka on jo muutaman kerran ollut pappansa kanssa hirvijahdissa.

– Siellä on ihan mukava käydä, Emma summaa.

Lähiruokaa ja juureksia

Eijan ja tyttöjen perheessä syödään mahdollisimman lähellä tuotettua lihaa, riistaa ja kalaa. Lähiruoan suosiminen tulee Eijalta ja hänen puolisoltaan luonnostaan, sillä he ovat molemmat ammattikalastajia.

– Itselleni riistan ja luonnonkalan syöminen on helpompaa kuin suurissa yksiköissä tuotetun lihan syöminen, Eija sanoo.

Perheessä on myös aina käytetty paljon kasviksia ja juureksia.

– Noudatimme uusia ravitsemussuosituksia jo ennen niiden julkistamista. Varsinkin Emma pitää erityisen paljon kasvisruoasta.

Martat kannustavat ihmisiä lisäämään kasviksia lautasilleen. Voisikohan karjalanpaistiinkin sujauttaa lisäkasviksia?

Eija olisi valmis tuunaamaan bravuuriaan.

–  Voisin kokeilla esimerkiksi palsternakkaa, naurista, erilaisia sipuleita, paprikaa tai ehkä jopa omenaa, hän pohtii.

Tytöt eivät ajatukselle lämpene. Heidän mielestään hyväksi havaittuun klassikkoreseptiin ei missään nimessä pidä kajota.

– Karjalanpaistin kuuluu olla juuri sellaista kuin se on aina ollut.

Taloudellista ruokaa pakastimeen

Kaikki kolme ovat sitä mieltä, että perinneruoat ovat vaalimisen arvoinen asia.

– Sitten kun omat vanhemmat vanhenevat, pystyn jatkamaan perinteitä ja tekemään heille tuttuja ruokia, Jonna miettii.

Eija näkee asiassa myös taloudellisen puolen.

– Näin äitinä ajattelen, että perinneruoat ovat perusruokia, jotka tulevat suhteellisen edullisiksi. Nehän tehdään raaka-aineista, jotka ovat suhteellisen helposti saatavissa.

Eijan ja tyttöjen kotona karjalanpaisti muhii uunissa noin kerran kuukaudessa syys- ja talvikaudella. Kukaan heistä ei myönnä kyllästyneensä ruokalajiin, joka pyörii ruokalistalla vuodesta toiseen.

– Aina se on maistunut hyvin. Koskaan ei ole tullut sellaista oloa, että en halua syödä, Jonna sanoo.

Vaihtelua tuo Eijan tapa jatkojalostaa karjalanpaistilihoja.

– Pakastan lihat, ja niistä tulee vielä helposti lihakeitto.