Minun astiakaappini: Kahvit posliinikannusta

Sirpa Mäkelän astiakaappi kätkee sisäänsä kahden suvun tarinaa. Kun Sirpa kattaa pöytään isotädin ruokalautaset tai anopin häälahjakahvikupit, hän muistaa rakkaita sukulaisiaan.

Isotädiltä peritty astiasto, mummon viinikarahvi, ystävän lahjoittama kannu. Uuraislaisen Sirpa Mäkelän (74) astiakokoelma herättää omistajassaan paljon tunteita.

– Aina kun käytän astioitani, muistan, keneltä ne ovat. Kaikki ovat jo edesmenneitä. Silloin muistelen ystäviä ja sukulaisia.

Monet aarteistaan Sirpa on perinyt Inkeri-tädiltään tai isotädeiltään Ainolta ja Esteriltä. Kokoelmaan kuuluu myös puoliso Sakarin lapsuudenkodista peräisin olevia astioita sekä huutokauppalöytöjä, matkamuistoja ja lähipiiristä tulleita lahjoja.

Sirpan vaalimiin astioihin liittyy niin paljon muistoja ja tarinoita, ettei hän pysty nimeämään itselleen kaikkein merkityksellisintä vaasia tai astiastoa.

– Totta kai ne oman suvun oikein vanhat astiat ovat rakkaita. Varmaan miehelle rakkaita ovat sitten ne hänen sukunsa astiat, hän pohtii.

Astioidensa määrää Uuraisten Marttoihin kuuluva Sirpa ei ole koskaan laskenut. Varmaa kuitenkin on, että keräilyvaihe on jo ohi.

– Melkein toivon, etten enää törmää mihinkään uuteen, koska en kohta saa näitä vanhojakaan mahtumaan mihinkään.

Katso video Sirpa Mäkelän astiakaapista!

Mäkelöiden lapset eivät tunne vanhaan Arabiaan samanlaista vetoa kuin äitinsä. Sirpa onkin pohtinut, mitä astia-arsenaalille tapahtuu sitten, kun hänestä aika jättää.

Nyt Sirpa keskittyy nauttimaan aarteistaan täysin siemauksin. Esimerkiksi kahvit hän kaataa usein kahvinkeittimen lasipannusta posliiniseen kannuun. Tiskatessaan Sirpa ei epäröi käyttää astianpesukonetta.

Ole hyvä ja salli evästeet nähdäksesi tämän sisällön tai katso sisältö täältä.

– En säästä enää mitään. Astiat on tehty käytettäviksi, hän summaa.

Kun Sirpalle tulee naisvieraita, hän tietää näiden arvostavan estetiikkaa. Siksi hän kattaa pöytään kauneimmat kuppinsa.

– Martoille tarjoillaan Inga-Liisoista!