Milloin leskenlehti kukkii? – Kevätseurannassa tehdään kansalaistiedettä

Ilman kansalaisten tekemiä luontohavaintoja monien lajien tilanteesta tiedettäisiin merkittävästi vähemmän. Luontoliiton Kevätseurannan aineistoissa näkyy ilmastonmuutoksen vaikutus. 

Leskenlehden tai kulleron kukinta. Sitruunaperhosten herääminen. Yli lentävän kurkiauran huuto. Näitä kevään merkkejä seuraamalla voit sekä virkistyä luonnossa että osallistua kansalaistieteen tekemiseen. 

Siis mikä kansalaistiede? Kysytään Luomuksen eli Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentiltä Jari Valkamalta. 

– Pelkistetysti sanottuna kansalaistiede on tiedettä, jota kansalaiset tekevät, tai jossa he ovat mukana esimerkiksi ilmoittamalla lajihavaintoja, Valkama määrittelee. 

Kansalaistieteen avulla kerätään tietoa vaikkapa lintujen kevät- ja syysmuutoista, lepakoista, hyönteisistä tai vuodenkierrosta luonnossa. Tyypillinen esimerkki ovat erilaiset seurannat kuten vesilintulaskenta, talvilintulaskenta, kimalaisseuranta – tai Luontoliiton Kevätseuranta, jossa Martat on tänä vuonna mukana. 

Tuulihaukan apuna

Ilman kansalaisten tekemiä havaintoja tiedettäisiin merkittävästi vähemmän siitä, miten eri lajien kannat ovat kehittyneet, tai minne lajit ovat levittäytyneet. Erityisen tärkeitä ovat vuosikymmeniä jatkuvat pitkäaikaisseurannat. 

– Kun havaintojakso on riittävän pitkä, voidaan tehdä jo melko luotettavia päätelmiä siitä, onko jonkin eliölajin kanta vakaa, taantunut tai kasvanut, ja voidaan alkaa pohtia tarvittavia toimenpiteitä, Valkama valaisee. 

Tuulihaukka on hyvä esimerkki tällaisesta lajista. Sen harvinaistuminen 1970-luvulla huomattiin juuri kansalaisten tekemien havaintojen ansiosta. 

– Syyksi epäiltiin muun muassa maataloudessa käytettyjä torjunta-aineita, Jari Valkama kertoo. 

Myöhemmin oivallettiin, että lajin saa pesimään pönttöihin. Pöntöt eivät putoa herkästi eivätkä ne ole alttiita petojen saalistukselle, toisin kuin varislintujen vanhat pesät, joissa tuulihaukat perinteisesti pesivät. 

Nykyään suurin osa Suomen tuulihaukoista pesii pöntöissä, ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi. 

Tällä hetkellä kansalaistieteen aineistot kertovat esimerkiksi vesilintujen vähenemisestä. Siihen on syynä vesistöjen umpeenkasvaminen. Vesilintujen avuksi lintuvesiä ja kosteikkoja kunnostetaan ja hoidetaan. 

Ilmastonmuutos näkyy

Useimmat kansalaistiedehankkeissa kerätyt aineistot, Kevätseurannan havainnot mukaan lukien, löytyvät Luomuksen ylläpitämästä laji.fi-portaalista. Siellä ne ovat kenen tahansa hyödynnettävissä. Aineistoja käytetään esimerkiksi tutkimuksessa, lajien uhanalaisuuden arvioinnissa, maankäytön suunnittelussa ja opetuksessa. 

– Ensi vuonna Suomen pitää raportoida EU:n lintu- ja luontodirektiiveihin kuuluvien lajien kannankehitys, kannan suuruus ja levinneisyydessä tapahtuneet muutokset, Valkama mainitsee.  

Juuri näitä tietoja vapaaehtoiset harrastajat keräävät maastosta, ja juuri harrastajien ansiosta niistä on vuosikymmenten mittaisia havaintosarjoja. 

Harvinaistuneita lajeja seurataan tarkalla silmällä, mutta yhtä arvokkaita ovat yleisistä lajeista tehdyt havainnot. 

– Se että runsaslukuisissa lajeissa alkaa tapahtua silmäänpistäviä muutoksia, voi olla herätyskello: jossain alkaa olla jotain huonosti, Valkama kuvaa. 

Yksi kello hälyttää jo: harmaapäinen varpunen on nykyään erittäin uhanalainen. 

Myös muuttuva ilmasto näkyy kansalaisten keräämissä aineistoissa. Tutkijalle se on tullut yllätyksenä. 

– Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy tutkimuksessa, mutta on ollut yllättävää, kuinka selvästi se näkyy myös kansalaisten tekemissä havainnoissa, Jari Valkama sanoo. 

Kevään seuraaminen virkistää

Luontoliiton Kevätseurannassa kerätään tietoa kevään etenemisestä – siitä, millaisia muutoksia eliöiden vuodenkiertoon liittyvässä toiminnassa tapahtuu. Seurantaa on tehty 1950-luvulta asti. Vuonna 1976 siitä tuli Luontoliiton oma, valtakunnallinen kampanja. 

Aineistoissa näkyy, että kevät on aikaistunut. Ensimmäiset havainnot lajeista tehdään keskimäärin viikkoa aiemmin kuin nelisenkymmentä vuotta sitten, ja lajit ovat levittäytyneet kohti pohjoista. 

Tänä vuonna ensihavaintoja oli maaliskuun alkuun mennessä tehty kiuruista ja laulujoutsenista. 

– Muutamia havaintoja on myös kottaraisesta ja töyhtöhyypästä, mutta ne ovat vasta yksittäisiä, Luontoliiton Kevätseuranta-koordinaattori Lilli Tikkanen kertoo. 

Kevätseurantaan voi osallistua kuka tahansa, sillä mukana on helppoja, yleisiä lajeja. Vakiolajeja on 41, ja niistä noin puolet on ollut mukana alusta saakka. Vuosittain vaihtuvat teemalajit ovat tulleet mukaan 2000-luvulla. Tänä vuonna seurataan muuttuvan metsän lajeja kuten haapaa, käenkaalia ja kekomuurahaista. 

Tikkanen muistuttaa, että liikkeelle kannatta lähteä jo oman hyvinvoinnin vuoksi. Kevään merkkien seuraaminen virkistää pitkän talven jälkeen. 

– Kevätseuranta on hyvä tapa pysähtyä luonnon ääreen ja kiinnittää huomiota pieniin asioihin, joista tulisi herkästi kuljettua ohi, mutta jotka voivat piristää hyvinkin paljon. 

Tikkanen pitää Marttoja arvokkaana yhteistyökumppanina. 

– Jos marttapiirit lähtevät mukaan, havaintoja saadaan eri puolilta Suomea, hän iloitsee. 

Mitä enemmän havaintoja ilmoitetaan, sitä luotettavampaa aineisto on. Kun omista havainnoista tulee osa suurempaa joukkoa, syntyy tietoa, jolla voi olla yllättävääkin merkitystä pitkällä aikavälillä. 

Lapsenlapset mukaan luontopolulle

Mari Laihonen osallistuu Kevätseurantaan ensimmäistä kertaa. 

Mynämäkeläinen Mari Laihonen kuuli Kevätseurannasta ympäristömarttojen webinaarissa ja innostui. Hän aikoo lähteä retkelle lastenlastensa, kuusivuotiaiden kaksosten, kanssa. 

– Ajattelin, että menisimme Tummamäen luontopolulle Vehmaalle. Siellä on osittain vedellä täytetyt kivilouhokset ja lapsille tehty peikkopolku. Kuusivuotiaiden mielestä paikka oli aivan älyttömän hieno, Laihonen kuvailee. 

Mukaan lähtee Lasten Kevätseurannan tulostettava kevätkortti, jonka 12 lajin joukossa ovat esimerkiksi leppäkerttu, sitruunaperhonen ja töyhtöhyyppä. 

Laihonen arvelee, että Kevätseurantaan osallistuminen voi syventää omaakin luontosuhdetta. Hän on asunut melkein koko elämänsä maaseudulla, ja luonto on ollut aina ympärillä. Uudenlainen havainnoiminen voi kuitenkin avata tuttuihin ympäristöihin uusia näköaloja. Niin on käynyt ennenkin. 

– Kun opiskelin yliopistossa sivuaineena eläintiedettä, aloin kiinnittää huomiota lintuihin ja muihin eläimiin, Laihonen kertoo. 

Kansalaistiedehankkeisiin Laihonen ei ole osallistunut aiemmin, mutta ajatus on tuttu. 

– Rotaryt ovat keränneet täällä päin sinilevähavaintoja, ja ystäväni on mukana tekemässä seurantaa. 

Kevät on Laihoselle tervetullutta aikaa. Energisyys kasvaa ja mieliala kohoaa. Mieluisin kevään merkki on lehtien puhkeaminen puihin. 

Tänä vuonna hänellä on edessään ensimmäinen kevät eläkeläisenä. Työelämässä ollessa kevät oli kaikkein kiireisintä aikaa. 

– Nyt odotan erityisesti sitä, että pääsen tekemään puutarhatöitä. Toivon, että minulla on enemmän aikaa ulkoilla päiväsaikaan ja nähdä, mitä luonnossa tapahtuu, Mari Laihonen sanoo.