Yhdessä syömisen edut ovat lyömättömät – Kenet sinä voisit kutsua ateriaseuraksi?

Kun puhutaan yhdessä syömisestä, puhutaan usein perheiden ruokailusta. Yhdessä voi kuitenkin syödä myös ystävien, työ- ja koulukavereiden, naapureiden tai uusien tuttavuuksien kanssa. 

Yhteisen aterian äärelle kokoontuminen on universaali ja ajaton ilmiö. Se on toki ollut pitkälti myös käytännön sanelemaa: kun tuli tehdään – tai nykyään: liesi lämmitetään– ja ruoka valmistetaan, on järkevää ruokkia kaikki suut yhdellä kertaa. Tapa lienee kuitenkin syystä tai toisesta koettu hyväksi, koska se on säilynyt. 

Maatalousyhteiskunnassa elämää ja päivittäisiä rituaaleja rytmittivät vuodenkierto ja sen mukaiset työt. Säännöllinen työaika yleistyi teollistuneessa ja jälkiteollisessa yhteiskunnassa, ja sen myötä tulivat selkeät ruoka-ajat. 1980-luvun lapsi muistaa, että viideltä piti olla kotona syömässä, eikä ruoka-aikaan sopinut soittaa naapuriin, saatikka mennä käymään. 

Mikroaaltouuni, valmisruoat, etätyö, vuorotyö, vuorovanhemmuus, digiaika, harrastukset, pandemia… Moni asia on mullistanut kotitalouksien arkea ja ruokahuoltoa viime vuosikymmeninä. Toiset ovat tuoneet haasteita, toiset helpotusta. Kello viiden päivällisestä on yhä vaikeampi pitää kiinni, ja tarvitseeko edes? 

Valion teettämän tutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista pitää yhdessä syömistä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Yhteisen pöydän ääreen kokoonnutaan yleisimmin lapsiperheissä. Enemmistöllä niistä, joiden ruokakuntaan kuuluu useampi kuin yksi henkilö, on jokin vakiintunut ateria-aika: aamiainen, lounas, päivällinen tai iltapala. Kiinteä kellonlyömä voi olla jäänne omasta lapsuudenkodista tai vain hyväksi havaittu käytäntö arjen rytmittämiseen, jonka ympärille työn, koulun ja harrastusten tetris loksahtaa. 

Suomessa on pitkät perinteet yhdessä syömiseen myös joukkoruokailussa. Maksutonta kouluruokaa on tarjottu yli 80 vuotta, ja työpaikkaruokalat ja henkilöstöravintolatkin ovat yleisempiä kuin monessa muussa maassa. Yhdessä syödään siis muuallakin kuin kotona ja myös muiden kuin omien perheenjäsenten kanssa. Joukkoruokailussa on myös ravitsemuksellisia etuja: vaihtuva tarjonta salaattipöytineen tekee monipuolisen aterian koostamisesta vaivatonta. 

Yhdessä syömisellä on yleisestikin lukuisia myönteisiä vaikutuksia. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisää osallisuuden kokemusta. Ruokahetki on luonteva paikka kertoa kuulumisia, viettää hauskoja hetkiä ja kenties tehdä vaikeampiakin keskustelunavauksia. Perheen yhteisellä ruokailulla on valtava merkitys, kun lapset opettelevat syömään ja muodostavat ruokasuhdettaan. Tarkkailemalla muiden toimia lapsi todennäköisesti oppii maistamaan helpommin uusia ruokia. Lautasen äärellä tenava tottuu puhumaan ruoasta ja oppii tutkimaan ruokaa eri aisteilla. 

Monelle ikääntyvälle erilaiset yhteisöllisen ruokailut, joita muun muassa järjestöt ja seurakunnat tarjoavat, ovat päivän kohokohta ja mahdollisuus tavata ikätovereita. Moni kokee syövänsä paremmin ja monipuolisemmin näissä ruokailuissa kuin yksin kotona, mikä on tärkeää terveyttä tukevan ravitsemuksen kannalta (Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus). Valion tutkimuksen mukaan moni yksin asuva mainitsee yhdessä syömisen esteeksi yksinäisyyden. Yksin asuvista peräti 45 prosenttia on yli 60-vuotiaita. 

Kun puhutaan yhdessä syömisestä, puhutaan usein perheiden ruokailusta. Yhdessä voi kuitenkin syödä myös ystävien, työ- ja koulukavereiden, naapureiden tai uusienkin tuttavuuksien kanssa. Yhteiseen pöytään käyminen avaa mahdollisuuden hyvien muistojen luomiselle, jännille makuelämyksille, uusille tuttavuuksille ja myös paremmalle ravitsemukselle. Jos olemme onnekkaita ja meillä on soppakattilan toisella puolella toinen ihminen tai useampikin, voisiko siihen mahtua vielä yksi? Kenet sinä voisit kutsua yhteiseen pöytään? 

Lue vinkit sujuvampaan arkiruokailuun. 

Kirjoittaja Taru Karonen työskentelee Marttaliitossa kehittämispäällikkönä.