Tarmokasta toimintaa ja historiallisia esikuvia – Tältä näyttää Martat harjoittelijan silmin

Monilla suomalaisilla on jonkinlainen käsitys martoista. Minun mielikuvani oli aiemmin lämpimiä villasukkapiirejä ja pullantuoksuisia teehetkiä. Siis ihana mielikuva, mutta aivan liian kapea! Marttamaailma avautui minulle koko laajuudessaan, kun työskentelin kevään 2024 liiton viestinnän parissa.

Viime syksynä pohdiskelin, mitä tekisin seuraavaksi. Kandidaatintutkintoni oli valmistumassa ja kevät siinsi edessäni avoinna. Selailin työpaikkoja, kunnes törmäsin Marttaliiton ilmoitukseen viestinnän harjoittelusta. Kuten sanottua, tupsahteli mieleeni ensiksi villalankoja, taikinareseptejä ja etikkasiivousvinkkejä. Ystäväni tuumasivat, että sopisin vannoutuneena käsityöihmisenä Martoille oivallisesti, ja olin jo jonkin aikaa haaveillut, että saisin töitä järjestömaailmasta. Siispä hain paikkaa ja myös ilokseni sain sen!

Työhaastattelussa sanoin arvelevani Martoilla olevan ”hauskaa” töissä, sillä mielikuvani mukaan järjestössä on ”tekemisen meininkiä.” Siinä olinkin aivan oikeassa. Liitossa, piireissä ja yhdistyksissä on hurjan paljon aktiivisia marttoja, jotka tekevät monipuolista työtään suurella sydämellä. Pääsin työjaksoni aikana tapaamaan esimerkiksi käsityönäyttelyn pystyttäneitä marttoja Hämeenlinnassa ja kierrätyskeskusta pyörittäviä marttoja Kirkkonummella.

Sain kuitenkin myös yllättyä marttatoiminnan laajuudesta, sillä en tiennyt ammatillisen kotitalousneuvonnan ulottuvan myös esimerkiksi vankiloihin ja päihde- ja mielenterveyskuntoutujien pariin. Opin uutena senkin, ettei marttatoiminta rajoitu ainoastaan Suomeen, vaan toimintaa on myös muissa maissa. Ja sen, että kodinhoitotaitojen lisäksi martat opettavat esimerkiksi digitaitoja ja taloudenhallintaa, ovat mukana monenlaisissa hankkeissa sekä tekevät yhteistyötä todella useiden toimijoiden kanssa. Tänä vuonna martat muun muassa keräävät varoja luonnonsuojelualueen perustamiseen.

Kaiken marttatoiminnan ytimessä ovat arjen taidot. Itsekin olen nuorena ihmisenä huomannut, kuinka suuria eroja arjenhallinnan lähtökohdissa on, kun muutamme ensimmäisiin omiin koteihimme. Toinen on saattanut viettää vuosia soppakauha kädessä, kun toinen googlaa, miten perunoita keitetään. Jokaisella on omat rutiininsa ja omanlaiset konstinsa hoitaa asioita, mutta hyvät kotitaloustaidot luovat kaikkia elämänalueita tukevan pohjan. Siksi marttojen saavutettava neuvonta näyttäytyy minulle ennen kaikkea työnä yhdenvertaisemman huomisen eteen.

Nykymarttailuun tutustumisen ohella toinen harjoitteluni kiinnostavista tutkimusmatkoista on ollut 125-vuotiaan järjestön historiaan sukeltaminen. Toiminnan syntyjuurilta löytyy liuta vahvoja ja määrätietoisia naisasianaisia, jotka halusivat kannustaa muita toiminnallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. On tuntunut arvokkaalta päästä omalta osaltaan jatkamaan työtä samassa järjestössä, joka on aikanaan aktiivisesti toiminut naisten äänioikeuden, lukutaidon ja sivistyksen puolesta.

Yleisen äänioikeuden tullessa voimaan vuonna 1906 kehotti silloisen Emäntälehden päätoimittaja Alli Nissinen: ” […] Tulee hänen valppaasti seurata aikansa rientoja ja isänmaata koskevien yleisten asiain kulkua. Hänen tulee lukea sanomalehtiä ja kirjallisuutta. Hänen tulee ottaa osaa hyödyllisten ja valistavien yhdistysten toimintaan. […] Hänen tulee olla selvillä kaikesta siitä, mitä hänen ympärillänsä tapahtuu.” Tällaisia martat ovat nähdäkseni edelleen: aktiivisia toimijoita, jotka oppivat, osallistuvat ja osallistavat muita.

Ihmisiä, joita tässä muuttuvassa maailmassa aina tarvitaan.