Rasisminvastainen viikko – yhdenvertaisuus on marttatoiminnan ytimessä

Järjestön perustamisesta lähtien martat ovat pyrkineet vahvistamaan ihmisten osaamista ja arkea sekä rakentamaan yhteisöllisyyttä ei vain Suomen rajojen sisällä, vaan myös niiden ulkopuolella. PerustajaLucina Hagmanin sanat tuntuvat yhä ajankohtaisilta.

“On laajempi, isompi koti
kuin perhekoti,
on kylä, pitäjä,
yhteiskunta,
isänmaa, maailma”
— Lucina Hagman

Me elämme maailmassa, jossa yhteydet ylittävät rajat ja kulttuurit kohtaavat arjessa jatkuvasti. Samalla jokaisella meistä – erityisesti etuoikeutetussa asemassa elävillä – on vastuu siitä, millaista yhteiskuntaa rakennamme. Rasisminvastainen viikko kutsuu pysähtymään tärkeiden kysymysten äärelle: miten rasismia ja syrjintää tunnistetaan ja puretaan omissa yhteisöissämme? Millaisilla teoilla rakennetaan aidosti oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta?

Oppimista yli rajojen

Marttojen toiminnassa on pitkään eletty todeksi ajatusta oppimisesta yli rajojen. Ruokakursseilla tutustutaan makuihin Intiasta, Karibialta, Vietnamista ja Meksikosta. Puurokuussa nautitaan kenialaisesta ugalista puuron rinnalla. Käsityökahviloissa opitaan niin sidien kawandi-tilkkutekniikkaa kuin japanilaista boroa.

Tällaiset kohtaamiset eivät ole vain reseptejä tai tekniikoita, ne ovat ikkunoita toisiin kulttuureihin. Avoimuus, uteliaisuus ja halu oppia uutta rikastuttavat yhteisöä. Samalla ne haastavat tarkastelemaan omia asenteita ja toimintatapoja.

Antirasismi ei kuitenkaan ole vain kiinnostusta uusiin vaikutteisiin. Se näkyy ennen kaikkea arjen teoissa: siinä, miten puhumme toisillemme ja toisistamme, ja miten puutumme epäasialliseen käytökseen. Syrjivät kommentit tai rakenteet eivät kuulu mihinkään yhteisöön – eivät myöskään marttoihin. Niihin puuttuminen on jokaisen vastuulla.

Yhdenvertaisuutta voi rakentaa myös tietoisesti. Monissa marttayhdistyksissä voidaan esimerkiksi ottaa keskusteluun, millainen ilmapiiri toiminnassa vallitsee. Onko mukaan helppo tulla? Tuntevatko uudet tulijat olonsa tervetulleiksi? Millaiset käytännöt tukevat turvallista osallistumista – ja mitkä ehkä huomaamatta sulkevat joitakin ulkopuolelle?

Oman toimintakulttuurin kehittäminen

Rasisminvastainen viikko tarjoaa hyvän hetken tarkastella omaa toimintakulttuuria rehellisesti. Kutsummeko mukaan myös ne, jotka ovat erilaisia kuin me itse – eri kieliä puhuvat, eri uskontoja edustavat, eri taustoista tulevat? Entä uusi ihminen on käynyt tutustumassa yhdistykseen, mutta ei palannut sen jälkeen – mitä siitä voisi oppia?

Pienetkin muutokset ovat merkittäviä. Yksi ystävällinen sana, avoin ele tai halu kuunnella voi ratkaista, kokeeko toinen ihminen olevansa tervetullut vai ei.

Yhdenvertaisuus ei synny itsestään. Se rakentuu teoista, valinnoista ja halusta kehittyä. Siksi rasisminvastainen viikko ei ole vain teemanäkyvyyttä – se on kutsu toimintaan. Kysymys kuuluu: mistä olemme valmiita luopumaan, ja mitä voisimme tehdä toisin?