Päivystävä feministi: Tasa-arvon takapakit

Kansainvälisenä naistenpäivänä iloitaan siitä, kuinka pitkälle olemme tasa-arvossa päässeet. Näinä aikoina juhlahumuun sekoittuu kuitenkin huolestuttava pohjavire, sillä tasa-arvon takapakkeja tulee nyt lujaa. Naisvihasta, yhdenvertaisuuden kyseenalaistamisesta ja vähemmistöjen oikeuksien polkemisesta on tullut aiempaa hyväksyttävämpää.

Mikään ei ole itsestäänselvyys

Olemme tottuneet ajattelemaan, että tasa-arvon juna puksuttaa hitaasti, mutta varmasti kohti parempaa tulevaisuutta. Juna voi kuitenkin pysähtyä tai jopa kääntyä takaisin. Kuvittelemme, että saavutettuja oikeuksia ei voi ottaa pois, oli se sitten äänioikeus, oikeus omaan kehoon tai tasa-arvoinen avioliitto. Viime vuodet ovat kuitenkin näyttäneet, että näin ei ole. Saavutetut oikeudet ovat poliittisia päätöksiä, jotka voidaan pyörtää, jos vallan kahvaan pääsevät sellaiset ihmiset joiden arvomaailmalle esimerkiksi naisen itsemääräämisoikeus on uhka.

Iran ja Afganistan ovat ääriesimerkkejä naisten alistamisesta. Iranissa moraalipoliisi vahtii kaduilla ja käyttää jopa drooneja ja älypuhelinsovelluksia naisten hijabin käytön tarkkailuun. Hallitus on tiukentanut kuristusotettaan kansasta ja erityisesti naisiin kohdistuva järjestelmällinen sorto on ja kiihtynyt entisestään. Talebanin kaapattua vallan Afganistanissa on maassa käynnissä maailman vakavin naisten oikeuksien kriisi. Naisilta on kielletty julkisilla paikkoja kuten puistoissa, liikuntatiloissa ja kylpylöissä käyminen. Myös virastoissa asiointi on kielletty. Tytöt eivät saa opiskella lukiossa tai yliopistossa ja naisten työskentely useimmissa ammateissa on kielletty. Afganistanissa vain naiset saavat hoitaa naisia ja tällä hetkellä he eivät voi opiskella terveydenhuollon ammatteihin.

Ikävä kyllä myös länsimaista kuuluu jatkuvasti ikäviä uutisia tasa-arvoon liittyen. Yhdysvalloissa korkein oikeus kumosi liittovaltion laajuisen aborttioikeuden. Tämä päätös ei suinkaan ollut yhtäkkinen, vaan seurausta konservatiivien vuosikymmeniä jatkuneesta työstä. Nyt naisten asemaa heikennetään leimaamalla feminismi radikaaliksi ääriajatteluksi. Euroopassa EU:n jäsenmaa Puola on varoittava esimerkki askeleista taaksepäin, sillä siellä on nykyisin aborttia on lähes mahdotonta saada virallisia reittejä pitkin. Samalla tavoin naisen oikeutta omaan kehoonsa kontrolloidaan myös esimerkiksi Maltalla. Italiassa sekä Kroatiassa lääkärit saavat kieltäytyä tekemästä toimenpiteitä potilaalle. Unkari taas on saanut huomautuksia EU:lta tasa-arvon heikkenemisestä. Maa rikkoo jatkuvasti EU:n yhteisiä arvoja, kuten oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia. Unkari kielsi muun muassa seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta juhlivan Pride-kulkueen. 

Suomi ei ole poikkeus

Olisi mukavaa ajatella, että meillä Suomessa asiat ovat hyvin, sillä onhan meillä vahva perintö tasa-arvosta. Ajat ovat kuitenkin tasa-arvon kannalta ikävät myös kotimaassa. Suomen eduskunnassa on kuultu puheenvuoroja, joissa kyseenalaistetaan ihmisoikeussopimuksia. Verkkovihan määrä on räjähtänyt, ja se kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Tavoitteena on vaientaa: tappouhkausten pelossa moni nainen jättää osallistumatta keskusteluun. Tapa puhua naisista esineinä ja välineinä on normalisoitunut. Tämä on luonut kasvualustan kulttuurille, jossa naisviha ei ole enää häpeällistä, vaan poliittinen ase. 

Suomeenkin on rantautunut ns. incel-kulttuuri, joka on pääasiassa miehistä koostuva verkkoyhteisöissä sikiävä alakulttuuri. Nämä miehet kokevat jääneensä vaille seksiä ja parisuhteita ja tästä he syyttävät naisia. Incel-ideologia on syvää naisvihaa, jossa naisten ainoaksi tehtäväksi nähdään miesten tarpeiden tyydytys. Tämä katkeroitunut ajatusmaailma on johtanut maailmalla joukkomurhiin ja väkivallantekoihin. Incel-ajattelu on ääriesimerkki laajemmasta asenneilmastosta. Sosiaalisessa mediassa Andrew Taten kaltaiset hahmot jakavat videoita, joissa he väittävät, että feminismi on vallannut maailman ja elämme naisten komennossa. Miehen malli typistetään ahtaaksi. Tämä vetoaa erityisesti hieman hukassa oleviin nuoriin poikiin ja yläkoulujen opettajat ovat raportoineet, että monien poikien puheet ovat avoimen naisvihamielisiä, homovastaisia ja rasistisia. 

Tasa-arvon vastustajat eivät suinkaan hyökkää vain naisia vastaan, vaan hyökkäys kohdistuu myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin ilmiö, jota kutsutaan anti-gender-liikehdinnäksi. Kyse on järjestäytyneestä toiminnasta, joka pyrkii estämään tasa-arvon edistämistä ja romuttamaan jo saavutettuja oikeuksia. Tämän rahoitetun ja verkostoituneen maailmanlaajuisen liikkeen tavoitteena on palauttaa perinteiset, ahtaat sukupuoliroolit ja murentaa demokratian ihmisoikeuskäsitystä.Viha naisia ja vähemmistöjä kohtaa kumpuaa samasta lähteestä ja kyse on pohjimmiltaan tiukkojen sukupuolinormien vaalimisesta. 

Kohti parempia aikoja

Vaikka ajat ovat synkät, on hyvä muistaa, että myös vastavoimat ovat olemassa. Ne olemme me yhdessä. Ympäri maailmaa naiset ja vähemmistöt ovat nousseet vastustamaan sortoa. Vallankumouksellisia on myös niissä maissa, joissa hallinto vastaa naisten vastarintaan pahoinpitelemällä ja kiduttamalla mielenosoittajia. Rohkeat naiset ja miehet uskaltavat vaatia ihmisoikeuksia henkensä uhalla ja feministinen liike taistelee sinnikkäästi yhdenvertaisuuden puolesta ympäri maailman.

Ihmisoikeustaistelija Martin Luther Kingin kerrotaan sanoneen, että pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus. Jos emme pidä ääntä nyt, kun yhdenvertaisuutta nakerretaan vähän, heräämme jonain päivänä todellisuuteen, jossa saavuttamamme esitys on viety kokonaan. Siksi meidän on otettava tila haltuun entistä äänekkäämmin. Naistenpäivänä marssimme yhdessä, sillä se on vahva mielenilmaus ja antaa viestin siitä, että me emme suostu palaamaan menneisyyteen. Me seisomme siskojen rinnalla ympäri maailman. 

Myös Martat osallistuvat kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2026 marssiin. Kulkue lähtee Helsingin senaatintorilta ja tapahtuma alkaa kello 13.