Päivystävä feministi: Kaikki marttoja, sukupuolesta riippumatta

Ryhmien jäsenyydet, ammattinimikkeet ja roolijaot sisältävät kaikuja historiasta ja viestejä tasa-arvon tilasta.

Juttelin hiljattain kolmekymppisen miehen kanssa, joka oli innostunut fermentoimisesta eli hapattamisesta. Hän puhui hapatetuista vihanneksistaan ja kombuchastaan sellaisella tarkkuudella, että hitaampaa hirvitti. Hän käytti termejä kuten scoby ja tiesi tarkalleen, kuinka kauan mikäkin vihannes kannattaa jättää käymään ja mitä maitohappobakteerit tekevät suoliston hyvinvoinnille.

Toinen tuttu mies taas innostui tekemään pataleipää ja perhe sai jatkuvasti uunituoretta lämpimäistä, ei tarvinnut kaupan leipää kantaa kotiin. Nyt syksyllä taas miehiä näyttää kykkivän sienimetsässä siinä missä naisiakin. Kasvimaatakin mies uskaltaa viljellä, ja työvänopistojen puutarhakursseilla miehet oppivat yrteistä siinä missä naisetkin.

Omia ryhmiä ja yhteisiä

Miehet ovat tervetulleita mukaan Marttoihin, ja paikallisissa marttayhdistyksissä heitä näkyykin. Silti kuulee yhä, että jotkut miehet kokevat Marttojen kurssit vieraaksi. Heistä saattaa tuntua epämiellyttävältä, jos muut osallistujat ovat naisia ja tilaisuudella on naisvetäjä. Onhan se nyt kauheaa, jos nainen neuvoo! Naiset taas ovat kautta aikojen menneet miesten vetämille kursseille.

Marttojen toiminta oppimisesta yhdessä tekemiseen ei ole sukupuolikysymys. Martoissa ovien on tärkeää olla apposen ammollaan kaikille. On kuitenkin muistettava, että naiset ovat olleet pitkään yhteiskunnassa alistetussa asemassa, joten esimerkiksi naisten omille harrastusryhmille on paikkansa, sillä niissä naiset voivat kokoontua omista lähtökohdistaan ja näkökulmastaan.

Miehet ovat perinteisesti ottaneet tilan haltuunsa, ja siksi turvallinen tila tarkoittaa monelle naiselle tilaa ilman miehiä. Miesten ollessa paikalla saattaa moni nainen tuntea olevansa katseen alla. Myös paikat, joissa saa kertoa kokemuksistaan ja rakentaa voimavaroja yhdessä, ilman sukupuolten hierarkioita, ovat tärkeä osa tasa-arvoa. On mahdollista pitää sekä pelkästään naisille tarkoitettuja tiloja että avointa toimintaa, jolloin molemmat tarpeet täyttyvät.

Naisten kohtaamat ilmiöt ja syrjinnät vaativat paikan, jossa he voivat käsitellä kokemuksiaan keskenään. Siksi joissakin naisjärjestöissä on haluttu pitää ovet avoinna pelkästään naisille.

Yhtä lailla tarvitaan kohtaamispaikkoja miehille, sillä myös miesverkostojen ja miesten hyvinvointityön merkitys on todellinen. Miehille on olemassa omia miesten haasteisiin keskittyviä järjestöjä, kuten vaikkapa Miessakit, joka haluaa parantaa miesten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Näitä miehiä voimauttavia ryhmiä ei kannata sekoittaa ryhmiin, jotka väittävät toimivansa miesten puolesta, mutta oikeasti sortavat naisia ja vähemmistöjä. Samalla on hyvä pitää silmällä muita rakenteita, kuten suljettuja klubeja ja verkostoja, joissa vaikutusvalta syntyy paitsi yhteisestä taustasta myös tiedosta ja suhteista. Suomesta löytyy vielä vanhan maailman herrakerhoja, joihin naiset eivät pääse. Esimerkiksi Svenska Klubben i Helsingfors ei ota jäseneksi naisia. Myös Helsingin Suomalainen Klubi on edelleen perinteinen herrakerho. Se ei puhu julkisesti politiikasta, mutta on yhteiskunnallisten vaikuttajien kerho, jolla on väistämättä pyrkimyksiä vaikuttaa. Jäsenistössä on poliitikkoja ja taloudellisesti vaikutusvaltaisia miehiä. Naisten rajaaminen pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ei ole nykypäivää, ja tämän takia moni mies onkin nyt eronnut klubista.

Kieli muokkaa ajattelua

Kielivalinnat vaikuttavat yhteiskunnassamme ajatuksiin, käytäntöihin ja mielikuviin. Suomessa ammatit, tittelit ja nimitykset ovat pitkään kantaneet sukupuolittuneita muotoja, kuten palomies, ulosottomies tai putkimies. Mieheyden korostaminen ammattinimikkeissä on osa miessukupuolen pitämistä esillä. Palomieheksi hakeutuu herkemmin poikia, kun taas ammattinimike pelastaja antaa enemmän liikkumatilaa eikä tee ammatista heti kättelyssä maskuliinista.

Mies-loppuiset ammattinimikkeet juontavat juurensa ajalta, jolloin naisen ja miehen roolit olivat tarkemmin määritellyt ja tehtävänjako sukupuoliroolien mukaista. Naisten yhteiskunnallista roolia ei tuolloin ymmärretty eikä tunnustettu.

Sanat luovat mielikuvia siitä, kuka kuuluu tiettyyn ammattiin tai tehtävään, ja kuka ei. Kielimuutos on hidasta, mutta merkityksellistä: sukupuolineutraali terminologia hallinnossa ja työelämässä voi auttaa purkamaan oletuksia siitä, että tietyt tehtävät ovat luontaisesti jollekin sukupuolelle varattuja. Monissa paikoissa esimerkiksi esimies-sana on jo korvattu sanalla esihenkilö. Kieli kehittyy väistämättä, niin se on tehnyt aina.

Jotkut ammatit mielletään edelleen sukupuolen kautta, ja siksi moni lisää ammattinimikkeeseen nais-etuliitteen. Kun puhumme naisnäyttelijöistä, naispapeista ja naislääkäreistä, emmekä pelkästään näyttelijöistä, papeista ja lääkäreistä, antaa se kuvan ammatista, jossa on oletusarvoisempaa olla jotakin tiettyä sukupuolta. Miehen katsotaan voivan edustaa enemmän ihmistä kuin nainen tai vaikkapa muunsukupuolinen.

Kun kieltä tasa-arvoistetaan, tarkoitus ei ole poistaa sukupuolta kokonaan. Kyse on siitä, että sukupuolta ei hierarkisoida.

Stuertit ja lentoemännät

Usein ajatellaan, että mies-pääte on ”vain termi”. Mutta miksi sitten kutsumme ammattinimikkeissä naista mieheksi, mutta emme miestä naiseksi? Esimerkiksi kun lentokoneiden matkustamohenkilökunnassa alkoi olla yhä enemmän miespuolisia työntekijöitä, heitä ei suinkaan alettu kutsua lentoemänniksi, vaan he saivat oman nimikkeen: stuertti.

Vaikuttaa siltä, että naiseksi kutsuminen olisi halventavaa ja mieheksi kutsuminen normi. Ihan samoin, kuin mekossa toikkaroiva mies oli pikkujoulujen huvitus vielä joitakin vuosia sitten, mutta miehen pukuun pukeutuvassa naisessa ei ole mitään naurettavaa. Voisiko kyse olla siitä, että miehen ajatellaan olevan naista ylempänä, joten miehen puku naisen päällä nostaa naisen arvoa, mutta mekko miehen päällä on vitsi?

Entä millä nimellä marttajärjestössä vaikuttavia miehiä pitäisi kutsua? Miesmartat? Mutta miksi heillä pitäisi olla erikseen oma nimitys? Onko martan normi nainen ja onko se muuttumaton? Martat on järjestön nimi; se on sekä symboli että käytännön ratkaisu. Se on myös brändi, joka kantaa tiettyä luottamusta ja arvoja.

Nykypäivänä ymmärrämme, että sukupuolen variaatioita on monenlaisia. Suomessa käytämme kaikista sukupuolista sanaa hän. Samaa neutraalia tapaa noudattaen myös kaikki marttajärjestön jäsenet ovat – marttoja.