Miksi olla vapaaehtoinen? Vilppu-toiminta osoittaa, miten hyvä palaa tekijälleen

Vilppu-toiminta tuo lämpöä ja tukea ikäihmisten ja lapsiperheiden arkeen vapaaehtoisten ohjaamissa ryhmissä ja Ystäväkahviloissa. Toiminta vahvistaa osallistujien hyvinvointia ja tarjoaa vapaaehtoisille mahdollisuuden jakaa osaamistaan, auttaa ja kokea yhteisöllisyyttä. 

Tänään on vapaaehtoistoiminnan päivä ja siksi erityisen hyvä ajankohta kysyä miksi niin moni meistä toimii vapaaehtoisena. Mitä vapaaehtoistoiminta antaa?  

Esitin tämän kysymyksen ryhmälle Vilppu-toiminnan vapaaehtoisia jotka mm. ohjaavat ikääntyvien yksinäisyyttä vähentäviä ryhmiä. Vastauksissa esille nousi monia asioita, joita vapaaehtoiset toiminnasta itselleen saavat. Nostan tässä esille niistä joitakin.  

Jokaisen vapaaehtoisen kokemus on ainutkertainen. Samat sanatkin voivat merkitä eri ihmisille eri asioita. Siksi onkin mielenkiintoista pohtia mitä sanojen taakse mahtaa kätkeytyä. Mikä vapaaehtoistoiminnassa innostaa? Mikä motivoi toimimaan? Mitä hyvää vapaaehtoiset saavat toiminnasta itselleen?  

Hyvää mieltä itselle ja muille

Useiden tutkimusten perusteella monen ensisijainen motiivi vapaaehtoisena toimimiseen on muiden auttaminen. Kansalaisareenan kyselyssä (Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen Suomessa 2024, tutkimusraportti) kysyttiin mitkä tekijät sinulle ovat merkityksellisiä, jos mietit millaisen yhteisön vapaaehtoistoimintaan, haluaisit osallistua. Ylivoimaisesti eniten vastauksia (56 %) sai vaihtoehto: ”Toiminnalla autetaan konkreettisesti muita ihmisiä.” 

Vanha totuus, että antaessaan saa, pätee erityisen hyvin vapaaehtoistoiminnassa!

Vaikka auttaminen olisikin ensisijainen tavoite kyse on aina myös vastavuoroisuudesta. Muiden hyvinvointia tukiessaan saa itselleenkin hyvän mielen. Vanha totuus, että antaessaan saa, pätee erityisen hyvin vapaaehtoistoiminnassa.  

Ihania kohtaamisia

Antaessaan saa, mutta mistä tämä johtuu? Olisiko yksi syy se, että me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja ja kaipaamme kohtaamisia? Mikä tahansa kohtaaminen ei kuitenkaan tarjoa meille iloa, tai voimaa. Tarvitsemme merkityksellisiä kohtaamisia.  

Vapaaehtoisena saa heittäytyä ja tarjota kohtaamisen hetkiä muille. Esimerkiksi ryhmää ohjatessaan voi itsekin päästä osaksi ryhmäläisten kohtaamisia; nähdä yksinäisten löytävän uusia ystäviä, hiljaisten uskaltautuvan kertomaan itsestään, odotella yhdessä tehtyjen joululta tuoksuvien pipareiden paistumista… Tunteet tarttuvat, myös ilo ja innostus! Näitä iloisten kohtaamisten tartuntoja vapaaehtoisella on oikeus paitsi lähettää, myös vastaanottaa itselleen.  

Kaikki viisaus ei asu aikuisissa

 Meillä kaikilla on elämänkokemusta. Ikääntyneillä perspektiivi on kunnioitettavan pitkä ja monipuolinen. Elämänkokemuksiin voi kuulua raskaitakin asioita, joista on selvitty eteenpäin, hetkiä, jotka ovat muuttaneet koko elämän suunnan – historiallisia tapahtumia, joista meillä nuoremmilla ei ole omaa kokemuspintaa. Onneksi kaikkea ei tarvitse kokea itse vaan voimme oppia myös muiden elämänkokemuksista.  

Kaikki viisaus ei asu meissä aikuisissa. Nuoremmilla- lapsillakin, on omat yksilölliset elämänkokemuksensa. Tämän päivän lasten kokemusmaailmaan heijastuvat erilaiset yhteiskunnalliset ilmiöt, kun meillä aiemmin lapsuuttamme eläneillä. Myös lapsille ja perheille suunnatussa vapaaehtoistoiminnassa opitaan uutta ja viisastutaan eri-ikäisten elämänkokemuksista. Lasten näkökulmat ovat tuoreita ja aitoja. Lapsilla on tietoja ja kokemuksia, joita meillä aikuisilla ei ole. Heitä kuuntelemalla ja kuulemalla voimme oppia uutta.  

Uutta tietoa ja kokemuksia

Moni tosiaan kokee, että on oppinut vapaaehtoisena uutta. Vapaaehtoisuus on sekä yhteisöllinen että yksilöllinen kokemus, jonka aikana pääsee tutustumaan muihin vapaaehtoisiin ja toiminnan osallistujiin ja löytää uutta tietoa ja kokemuksia. Vapaaehtoisena saa oppia, kasvaa ja kehittyä. Oppimisen muodot ja sisällöt ovat monipuolisia. Joku oppii lisää ryhmänohjaajana toimimisesta, toinen omaksuu uusia ruokaohjeita, kolmas löytää itsestään kokonaan uusia taitoja ja vahvuuksia. Voi käydä niinkin, että vapaaehtoistoiminnasta löytyy elinikäisiä ystäviä, tai sieltä saadut opit vievät uuteen ammattiin.   

Kuuntelemisen hetkeen saa pysähtyä

Tunnistatko itsessäsi kiireentunnun, tarpeen suorittaa, tehdä paljon ja nopealla aikataululla? Ympäröivä yhteiskunta vaatii meiltä tehokuutta ja vauhtia. Pahimmillaan olo voi olla kuin ikiliikkujassa, tai karusellissa. Kiireisen elämän vastapainoksi tarvitsemme mahdollisuuksia kuunnella ja tulla kuulluiksi.  

Vapaaehtoisena saa pysähtyä kuuntelemaan muita, merkityksellisten asioiden äärelle. Kuunteleminen ei ole nopeuslaji. Paras kuuntelija malttaa pysyä hetkessä ja viestittää sillä toiselle, että sinun asiasi ovat tärkeitä, sinä olet tärkeä: ”Olen tässä sinua varten”. Hetkeen pysähtyessä ja toista ihmistä kuunnellessa omakin mieli rauhoittuu, on vain tämä hetki.  

Vapaaehtoisena sinulle kuuluu toiminnasta saatava hyvä

Vuosittaisista vapaaehtoisten Vilppu-ryhmänohjaajien palautteista ilmenee, että vapaaehtoiset saavat toiminnasta paljon voimaa ja iloa. Tämä puheenvuoro on kurkistus siihen, useiden tutkimustenkin kautta todennettuun tosiasiaan, että usein vapaaehtoistoiminta parantaa myös sitä toteuttavien vapaaehtoisten hyvinvointia.  

Vapaaehtoisten toiminnan kautta moni saa elämäänsä ystäviä, iloa, uusia taitoja, uskoa tulevaan- vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Mielestäni onkin oikeudenmukaista, että tämän hyvän tuojat saavat samalla hyvinvointia itselleenkin. 

Sinulle vapaaehtoinen toivon paljon vapaaehtoistoiminnan kautta välittyvää hyvinvointia. Kiitos, kun toimit tärkeässä ja merkityksellisessä tehtävässäsi. Muistathan nauttia myös siitä hyvästä mitä toiminnasta itsellesi saat, se kuuluu sinulle! 

Kirjoittaja on Marttaliiton Vilppu-vapaaehtoistoiminnan asiantuntija Maria Uitto.