Kevät ei ala kalenterista, vaan hetkestä, jonka tunnistat sydämessäsi 

Tunnistatko sen hetken, kun tänä vuonna totesit kevään alkaneen? Kalenterin mukaan kevät alkaa maaliskuussa, tähtitieteen mukaan kevätpäivän tasauksesta ja säätieteen mukaan silloin, kun vuorokauden keskilämpötila pysyttelee nollan yläpuolella. Mutta harva meistä tuntee kevään alkavan päivämääristä tai numeroista. Kevään huomaa havainnoista ja aistimuksista, kevään merkeistä. Siitä, miten valo muuttuu, miltä ilma tuoksuu tai miten jokin pieni yksityiskohta luonnossa herättää huomaamaan, että muutos kohti kesää on käynnissä. Ja joskus tuo oma kokemus vuodenajan vaihtumisen hetkestä on niin selkeä, että pystyy jälkikäteen tarkalleen sanomaan, milloin oli itselle ensimmäinen kevätpäivä. 

Hetki oli niin sykähdyttävä, että se tuntui sydämessä asti. 

Minulle kevät alkoi tänä vuonna maaliskuisena aamuna mökillä. Järvi oli vielä jäässä, mutta poikkeuksellisen lämpimät viikot olivat sulattaneet vauhdilla maastosta lumet. Istuin ajatuksissani, kun järven yli alkoi kuulua laulujoutsenten trumpettimainen toitotus. Ja hetkeä myöhemmin kaksi suurta, lähes majesteettista lintua lensi aivan ikkunani ohi, kuin tervehtien ja sanoen: ”Mehän lupasimme. Tulimme takaisin. Nyt on kevät.” 
Hetki oli niin sykähdyttävä, että se tuntui sydämessä asti. 

Tänä vuonna Martat on mukana Luontoliiton Kevätseurannassa, joka täyttää jo 50 vuotta. Puoli vuosisataa kevään merkkejä, havaintoja, pieniä ja suuria kertomuksia vuodenkierrosta luonnossa. Kevätseuranta houkuttelee pysähtymään muunlajisen luonnon äärelle ja olemaan läsnä. Se tarjoaa mahdollisuuden huomata, että elämme osana valtavaa elonkirjoa. 

Mutta samalla kun kevään merkit tuovat iloa, ne kertovat myös muutoksesta. Varhaisemmin kukkivat pajut, nopeammin palaavat muuttolinnut, aikaisemmin sulavat järvet, kaikki nämä ovat merkkejä siitä, että ilmasto muuttuu ja muutos on jo käynnissä. Ei etäisessä tulevaisuudessa, vaan tässä keväässä. Luonnon herätessä uuteen kasvukauteen ja kukoistukseen voi ilon ja innostuksen rinnalla herätäkin myös huolen ja surun tunteita. Nämäkin tunteet ovat arvokkaita viestejä siitä, mikä on meille tärkeää. Parhaassa tapauksessa ympäristökriiseistä kumpuavat tunteet eivät aiheuta ahdistusta ja lamaannusta, vaan kanavoituvat toivoa ylläpitävään ja hyvää tulevaisuutta rakentavaan toimintaan. 

Toivonkin, että tänä keväänä meistä jokainen löytää ainakin yhden hetken, joka pysäyttää ja jää mieleen.

Marttana ja ympäristöasiantuntijana minusta on lohdullista ajatella, että oman luontosuhteen vahvistamisessa juuri pienet teot, kuten ulos lähteminen, pysähtyminen ja havainnoiminen, ovat merkittäviä. Toivonkin, että tänä keväänä meistä jokainen löytää ainakin yhden hetken, joka pysäyttää ja jää mieleen, kuten oma kohtaamiseni joutsenparin kanssa. 

Ehkä se hetki löytyy aivan kotikulmilta. 

Lisätietoja Luontoliiton kevätseurannasta löytyy täältä: Luontoliiton Kevätseuranta