Juha Hurme: Muutamia hagmanilaisia tulkintoja ja näkymiä

Teksti: Juha Hurme

Kuva: Milka Alanen

Lucina Hagman on aina ollut ihminen minun mieleeni. Hänen taistelunsa naisten oikeuksien hyväksi oli ennakkoluulotonta, pelotonta ja pitkälle tulevaisuuteen näkevää. On terveellistä muistaa, että monet naiset vastustivat Lucinan teesejä 1900-luvun alussa. Niin tiukasti heihin oli juntattu käsitys, että eriarvoisuus on osa maailman luonnollista järjestystä.

Mutta eihän se ole. Luonnonlakien lisäksi ei ole mitään ”luonnollisia järjestyksiä”. Elämme ihmisten tekemässä maailmassa, jota muutetaan ihmisten päätöksillä ja teoilla. Asiat muuttuvat, ja niiden on muututtava. Muuttumaton maailma on kuollut maailma.

Lucina Hagmanin radikaalisuus rakentui tiedolle, laajoille opinnoille ja monipuoliselle sivistykselle. Tämä Minna Canthin ystävä ja Jean Sibeliuksen opettaja tiesi, että tietämättömyys on tuhoisaa. On mahdotonta toimia oikein väärien faktojen pohjalta.

Lucina Hagman on esikuvani. Hänen perustamansa Martat on siitäkin syystä sydäntäni ja aivojani lähellä. Esitän seuraavassa muutamia hagmanilaisia tulkintoja ja näkymiä Marttaliiton mahdollisuuksista ja velvollisuuksista tässä ilmastonmuutoksen ja eripuran maailmassa, joka pursuaa sittenkin myös toivoa, vaihtoehtoja, rakkautta ja tulevaisuutta.

Pitää vain ruveta puuhailemaan, vähintäänkin samalla tahdilla kuin Martta Luukkaan evankeliumissa. Möllöttämisen ja tumput suorina istumisen aika on ohi.

Aloitetaan naisten tasa-arvosta. Tässä asiassa on Lucinan ajoista edetty pitkälle, mutta ei riittävän pitkälle. Vasta sitten, kun sukupuolella ei ole mitään merkitystä ihmisen asemalle yhteiskunnassa ja maailmassa, ollaan perillä.

Sukupuolisuus liittyy tietysti seksiin. Ehkäisytekniikat ovat ennen muuta mahdollistaneet naisten vapautumisen kohtuuttomista äitiyden taakoista tasavertaisiksi toimijoiksi.

Ymmärrämme seksuaalisuudesta ja sukupuolista nyt paljon enemmän kuin sata vuotta sitten. Asiat ovat monimuotoisempia ja rikkaampia kuin joskus muinoin aprikoitiin. Ihminen on älykkyydessään ja herkkyydessään maanmainio otus planeetan eläinkunnan kirjossa.

Voit syntyä naisen kehoon ja tuntea itsesi mieheksi, ja päinvastoin. Heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ovat kaikki erinomaisen kannatettavia inhimillisiä ominaisuuksia. Me hagmanilaiset ymmärrämme, että rakkaudellinen ja turvallinen perhe voi toteutua kaikissa sateenkaaren väreissä. Kaikenlainen ahtaus ajattelussa ja vääriin, virheellisiin ajatuksiin perustuvien traditioiden sokea ja kuuro noudattaminen on meille kauhistus.

Ruoka on rakkauden rinnalla se toinen kova tekijä maailmassa. Ihminen todellakin on, mitä hän syö.

Martoilla on alusta alkaen ollut hyvä tatsi kokkaamiseen ja terveelliseen muonaan. Ravintokysymys on tämän uuden vuosituhantisemme kuumin kysymys. Se liittyy meidän kaikkien eloonjäämismahdollisuuksiin, tulevista polvista puhumattakaan.

Meitä kokoontuu nykyisellään ruokapöydän ääreen seitsemän ja puoli tuhatta miljoonaa nälkäistä nuppia. Aivan alkeellisetkin tiedot biologiassa, matematiikassa ja ympäristöopissa auttavat ymmärtämään, että tällaista joukkiota, seitsemää ja puolta miljardia veljestä ja sisarta, ei voi ruokkia lihalla ilman, että koko pallonmuotoinen puutarhamme tuhoutuu.

Emme voi myös olla ottamatta huomioon evoluutiobiologian tuoreiden tutkimusten vahvistamaa seikkaa, jonka monet meistä ovat tajunneet paljon aikaisemmin ihan itsestään: domestikoidut eläimemme, teuraamme, tuntevat ja kärsivät valtavasti vankiloissaan eli navetoissaan ja muissa häkeissään. Ne ovat genetiikan kannalta meidän serkkujamme!

Possujen, nautojen, kanojen ja lampaiden teollinen kidutus ja teloitus eivät ole kunniaksi ihmislajille. Valpas nykymartta suuntaa tarmonsa kaikenlaisen kasvisruuan loputtomiin mahdollisuuksiin. Hänen keittiössään ei veri virtaa.

Martta on aina pötkinyt iloisin mielin metsiin marjastamaan ja sienestämään. Näin hän tehköön vastakin. Tämä harrastuksista parhain ja hyödyllisin onnistuu tietenkin vain, jos metsiä on olemassa. Puhun siis oikeista metsistä, enkä kuohituista puupuistoista, joita maamme talousmetsät enimmäkseen ovat. Niinpä martta on minun
mielestäni aito martta vasta, kun panostaa täysillä luonnonsuojeluun.

Näin toimien hän tietenkin suosii kaikissa tekemisissään elämän monimuotoisuuden tukemista ja ilmaston lämpenemisen hillitsemistä. Perinteet velvoittavat: kysymyshän ei ole muusta kuin hyvästä huushollinhoidosta globaalissa mittakaavassa.

Siinä globaalissa ei ole mitään pelottavaa tai saavuttamatonta. Elämme pikkuisella planeetalla, jonka globaali muodostuu summaksi erinäisistä lokaaleista ja lukaaleista.

Kyllähän martta tämän tietää, koska hän on sivistynyt ja tiedonnälkäinen. Hänen liittonsa eli förbundetinsakin on ollut alusta alkaen järkevästi kaksikielinen. Siksi martta jos kuka tajuaa, että monissa kielissä ja monikulttuurisuudessa on voimaa eli styrkkaa. Sen, ja vain sen avulla ihmiskunta selviää, jos on selvitäkseen.

Juha Hurme on kirjailija ja teatteriohjaaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin Martat-lehden juhlanumerossa vuonna 2019.

Lue puheenvuoroon liityvien asiasanojen muita sisältöjä

Sinua saattaa kiinnostaa myös

29.02.2024 | Puheenvuoro

Metsien merkitys