Sattuma vei Lappiin – Vuokko Liimatta pitää siperianhuskyja maailman parhaina työkavereina

Yksi sattumalta työpöydälle jätetty lappu muutti Vuokko Liimatan elämän suunnan. Puutarha-alan opettajasta tuli koiravaljakkoyrittäjä, joka viettää talvikaudet Lapissa huskylaumansa kanssa.

Ei tarvittu kuin yksi paperi, joka muutti koko elämän.
Pari vuosikymmentä sitten kuhmoislainen Vuokko Liimatta työskenteli puutarha-alan opettajana Jämsän ammattiopistossa. Eräänä päivänä työkaveri lätkäisi Vuokon työpöydälle lapun, jossa haettiin kausiapulaista koiravaljakkosafarille Lappiin.

– Olisikohan minusta siihen, jo pitkään valjakkokoiria omistanut Vuokko mietti.

Hän kaivoi paperin esiin yhä uudestaan ja rohkaisi lopulta mielensä soittamaan. Kävi ilmi, etteivät käytännön järjestelyt onnistuneet. Sisimmässään Vuokko oli jo ehtinyt innostua lähdöstä, joten hän alkoi selvittää muita lappilaisia safariyrityksiä.

– Soitin ihan piruuttani yhteen. Kerroin, kuka olen ja että voisin vähän kokeilla, olisiko minusta tällaiseen. Vastaus oli: Koska voit aloittaa?

Vuokko sai neljä viikkoa virkavapaata ja lähti. Kokemus oli hieno mutta niin hurja, että hän päätti yhden reissun riittävän. Seuraavana syksynä sama yrittäjä sai kuitenkin käännettyä Vuokon pään. Sillä matkalla tapahtui jotain ratkaisevaa.

– Jäin koukkuun.

Maailman parhaat työkaverit

Harjunsalmen Marttoihin kuuluva Vuokko ja hänen parikymmentä siperianhuskyaan viilettävät tänä talvena Kittilän lumilla. Takana on viisi vuotta päätoimista koiravaljakkoyrittäjyyttä.

Pitkään Vuokko piti safarit harrastuksenaan ja teki vain muutaman Lapin-keikan talvessa. Sitten työpaikalla tapahtui isoja muutoksia, ja hän sai kuulla, ettei virkavapaita enää heruisi.

– Siltä istumalta sanoin itseni irti. Ajattelin, että jos en tee tätä nyt, en tee tätä koskaan. Oli pakko kokeilla siipiä yrittäjänä.

Nykyään Vuokko asuu pohjoisessa marraskuulta maaliskuun loppuun ja toimii pääurakoitsijana ystävänsä kanssa. Lappilaisyritys tuo asiakkaat, ja he hoitavat kaiken muun.

Kausityöläisen talvi on rankka, sillä koko vuoden tienestit on tehtävä muutamassa kuukaudessa. Lapissa Vuokko asuu asuntovaunussa ja huolehtii koirakatraansa tarpeista ympäri vuorokauden. Päivässä on kolme lähtöä, ja työpäivät venyvät helposti 11-tuntisiksi. Vapaata on vain päivä viikossa.

– Jaksan, koska tiedän tämän olevan kausiluontoista. Ei tätä kukaan jaksaisi ympäri vuoden.

Voimaa Vuokko saa koiristaan, joita hän kuvaa maailman parhaiksi työkavereiksi.

– Ne ovat aina innokkaana lähdössä töihin, ei niillä ole huonoja aamuja ollenkaan. Niiden into motivoi itseänikin.

Selviytyjän vaistot

Koiriensa kanssa Vuokko on saanut kokea asioita, jotka pirttiin käpertymällä jäisivät kokematta. Huskyt tarvitsevat paljon liikuntaa, ja Vuokko haluaa päästä metsään myös vapaa-ajallaan. Siksi he ovat lomailleet yhdessä talvisessa Lapissa.

– Tunturissa, jos jossain, sieluni lepää.

Unohtumaton elämys oli kaksi ja puoli vuorokautta kestänyt talvimyrsky. Lunta tuprutti niin, että yölläkin oli pakko tarttua lapioon, etteivät teltan kaaret katkeaisi taakan alla. Aamulla Vuokko ja hänen reissukaverinsa säikähtivät: valjakkokoirat olivat peittyneet lumen alle.

– Sydäntä kouraisi, että ovatko ne hengissä.

Lumessa näkyi kuusi reikää, jotka huskyjen hengitysilma oli sulattanut. Kun Vuokko kutsui koiria, ne nostivat päätään kinoksen alta.

– Tajusin, että vaikka ne ovat etelän koiria, niillä on selviytyjän vaistot. Ne tiesivät, että hangen alla on lämpimintä.

Yhtään ei kaduta

Metsä on ollut Vuokolle rauhoittumispaikka lapsesta saakka. Pienenä hän meni koiransa kanssa metsään aina murheiden painaessa. Vaikka latautumispaikasta on aikuisena tullut työpaikka, Vuokko ei vatvo työasioita luonnossa.

– Onhan minulla kilometrin mittainen to do -lista, mutta kun pääsen metsään, keskityn siihen, mitä ympärilläni on. Saan kiksejä tosi pienestä. Esimerkiksi viime syksynä pääsin ekan kerran maistamaan nokirouskuja. Se oli huisia!

Vuokko toivoo, että metsä pysyisi hänen työpaikkanaan vielä vuosia. Hän on usein miettinyt, miten erilaista elämä olisi ilman sitä työpöydälle aikanaan lätkäistyä lappua.

– On tässä joutunut kokemaan ikäviäkin asioita, mutta en – hitsi vie – kadu yhtään. On tämä niin mahtavaa.