Ruokamuisto: Kokkailua ja kemiaa –Sisarukset viihtyivät keittiössä pienestä pitäen

Äiti innosti Teemu ja Jutta Palkovuoren tykkäämään ruoanlaitosta. Jutta teki jo alakoululaisena kakkuja, jotka hurmasivat syntymäpäivävieraat. 

Kaiken takana on äiti. Jutta Palkovuori muistaa, miten Anja-äiti alkoi vähitellen opettaa Jutalle ja hänen Teemu-veljelleen ruoanlaittoa, jo kun nämä olivat pieniä. Äiti kuului Marttoihin ja osasi tehdä kokkailusta hauskaa: laitettiin juuri niitä ruokia, joista lapset muutenkin tykkäsivät. 

Kaksi vuotta vanhempi Teemu opetteli ensimmäisenä tekemään pizzaa ja jauhelihakastiketta. Alle kouluikäinen pikkusisko istui jakkaralla pöydän vieressä ja seurasi innokkaana, vähän myöhemmin kokeili itsekin pizzataikinan tekoa. 

– Äiti antoi meidän osallistua keittiöhommiin, vaikka sotkua välillä tulikin. Yleensä Teemu teki pääruoan ja minä tein helpon jälkiruoan. Kuusivuotiaana jo paistoin lettuja, Jutta kertoo. 

Lettuja ja pannukakkuja hän teki niihin aikoihin usein. 

– Kokeilin heti suolaisiakin versioita, ja sen muistan, että tonnikalaletut menivät pipariksi. Ainakaan maku ei ollut minulle mieleen. 

Teemu Palkovuori ei enää muista, mitä täytteitä ihan ensimmäisissä pizzakokeiluissa oli. 

– Veikkaan, että perinteiset kinkku, ananas ja aurajuusto. Edelleen teen usein pizzaa juuri niillä täytteillä, Teemu hymyilee. 

Aurajuustolla on tapana jakaa mielipiteet, mutta Palkovuoren sisarukset tykkäävät molemmat siniläikikkäästä juustosta. 

Kaverit ihastelivat

Kun lettutaikina alkoi tuntua helpolta, Jutta innostui kakuista. Äidin kanssa hän opetteli leipomaan mehevän suklaakakun. 

– Kermakakuista en tykännyt pienenä enkä kauheasti välitä niistä vieläkään. Vitos- tai kutosluokalla leivoin omille syntymäpäivilleni kakut. Olin otettu, kun kaverit kysyivät, ovatko kakut Houkutuksesta. Joensuussa on sen niminen tunnettu kahvila ja kakkukauppa. Kaverit ihmettelivät, miten itse tehty voi olla niin hyvää. 

Kemiaa keittiössä

Teemu opiskelee nykyään opettajaksi, ja hänen sivuaineensa on kemia. Kemiasta ja kokkailusta löytyy yllättävän paljon yhteistä. 

– Olen kiitollinen, että sain kotoa innostuksen ruoanlaittoon. Aikuisiällä olen jonkin verran perehtynyt molekyyligastronomiaan ja jopa käynyt puhumassa siitä Jakokosken Martoille Kontiolahdella. Tulevana opettajana ajattelen, että kokkailu voisi toimia yläkoululaisille motivoivana tekijänä kemian ja muiden luonnontieteiden opiskeluun. Esimerkiksi kinuskin tekemisessä on paljon kemiallisia reaktioita, jotka vaikuttavat lopputuloksen onnistumiseen. 

Myös Jutta opiskelee kemiaa. 

– Olen seurannut Teemun jalanjäljissä monessa asiassa: ensin lukiossa pitkä matikka ja fysiikka ja sitten kemian opiskelu. Ja ihan ensimmäiseksi tietysti seurasin häntä kokkailupuuhissa lapsuudenkodin keittiössä!