Ruokamuisto: Jauhoteos, hyrynsalmelainen herkku 

Maija Niskanen leipoo äitinsä opeilla hyrynsalmelaisia perinnepiirakoita. Suhde lapsuuden herkkuun vahvistui, kun oma marttayhdistys osallistui paikallisia perinneruokia esittelevän kirjan tekemiseen. 

”Asuin lapsena Hyrynsalmen Pekankylässä. Meitä oli seitsemän sisarusta, joista monet lähtivät oppikouluun kirkolle ja myöhemmin opiskelemaan muualle. Kun sieltä tultiin viikonlopuksi kotiin, vastassa oli usein leivonnaisten tuoksu. Äiti oli leiponut leipää, pottukukkoa ja nisua. 

Kekrin, joulun ja pääsiäisen alla – ja joskus muutenkin talviaikaan – äiti leipoi leivinuunissa jauhoteoksia. Niitä tekivät myös tätini ja enoni vaimo ja useat maatalojen emännät. 

Teos-sanaa käytetään Kainuussa piirakoista. Jauhoteos on karjalanpiirakkaa isompi, ruisjauhopohjainen piirakka, johon voi laittaa sitkoksi myös vehnäjauhoja. Kuppimaiseen pohjaan laitetaan täytteeksi maitoa, kermaa, suolaa, karkeita ohrajauhoja ja voisulaa. 

Jauhoteosta kutsutaan myös maitoteokseksi. Se on nykyään aika harvinainen herkku, joka sisältyy Hallan Ukon suolastukseen. 

Hallan Ukko oli hyrynsalmelainen itsenäisyysmies ja jääkäriliikkeen tukija, jonka mukaan on nimetty perinteinen puolenpäivän seutuun tarjottava ateriakokonaisuus. Siihen kuuluu suolakalaa ja -lihaa, rieskaa sekä jauhoteoksia. 

Nuorempi sukupolvi ei ehkä jauhoteoksista tykkää. Minä tykkään, koska niissä maistuu ohra ja lämpimänä ne ovat ihan parhaita. Makua antaa myös kerma ja rasva. 

Tarkkana kuoren kanssa 

Jauhoteosten tekemisen opin äidiltä. Olisinko ollut viisitoista- tai kuusitoistavuotias, kun kokeilin ensimmäisen kerran leipoa niitä itse. 

Siinä on omat niksinsä, miten teoksen kuoren saa pysymään pystyssä niin, että vetelä täyte pysyy hyvin sisällä. Kuoriaihio pitää aluksi jättää tarpeeksi paksuksi, jotta sen reunat pystyy helposti kääntämään. Minä taputtelen aina teoksen pohjan lopuksi ohuemmaksi, jotta se ei jäisi liian paksuksi. 

Usein teen kuoritaikinaa tarkoituksella enemmän kuin tarvitsisi, jotta sitä riittää muuhunkin leivontaan. Samasta taikinasta voi tehdä vaikka riisipiirakoita ja rönttösiä. 

Kirjaprojekti sytytti innostuksen 

Aikuisena minulla tuli jauhoteosten leivonnassa pitkä tauko. Innostuin uudelleen, kun Hyrynsalmen kulttuuritoimi ja Hyrynsalmen Martat julkaisivat Syökeähä ehotellen -perinneruokakirjan vuonna 2000. 

Jauhoteos oli yksi kirjaan päässeistä ohjeista, ja me martat olimme mukana kokeilemassa kirjaan valittuja reseptejä.  

Haluan vaalia perinneleivontaa ja siirtää taitoja nuoremmille sukupolville. Vaikka nykyaikana on uusia, hienoja ohjeita, perinneleivonnaiset tehdään perusraaka-aineista, ja monet ovat ihan terveellisiäkin. 

En usko, että jauhoteos on katoavaa kansanperinnettä. Resepti on kuitenkin säilynyt. 

Kerran opetin jauhoteosten tekemistä oman yhdistykseni järjestämällä perinneleivontakurssilla. Siellä oli nuoria perheenäitejä, jotka olivat hyvin innostuneita näistä asioista. 

Entisessä kotitalossani Pekankylässä asuu nykyään vanhempi veljeni. Monesti kun käyn hänen luonaan, vien hänelle pakastimesta teoksen tuliaiseksi.”