Ruoalla saa leikkiä – Älä pelkää virheitä!

Signe Siklander tutkii työkseen leikkiä, ja leikkisyys on hänen mukaansa tärkeää myös kokkailussa. Apulaisprofessorin keittiössä myös vieraat heittäytyvät ideoimaan ruokalajeja monipuolisesta kasvisvalikoimasta.

Oululainen Signe Siklander elää niin kuin opettaa.

– Olen aina sanonut, että ruoan kanssa saa leikkiä!

Oulun Anarkistimarttoihin kuuluva Signe työskentelee varhaiskasvatuksen apulaisprofessorina Oulun yliopistossa, jossa hän tutkii leikkiä ja leikillisyyttä. Hänellä on tapana järjestää kansainväliselle tutkimustiimilleen kokkausiltoja, joissa he ideoivat ruokia raaka-aineiden perusteella.

Leikillisyys on nimittäin juju kokkailussakin, sanoo Signe.

– Siihen kuuluu tietty riskinotto ja pelkäämättömyys virheitä kohtaan. Emme pohdi olemassa olevia valmistusohjeita, vaan raaka-aineet kertovat meille omaa tarinaansa: ne ovat sytykkeitä innostukselle ja ideoinnille.

Tutkija varaa kokkausiltoihinsa erilaisia raaka-aineita, erityisesti tuoreita kasviksia.

– Olen itse kaikkiruokainen, mutta kasvispainotteinen. Hyvää syntyy ’ei melkein mistään’. Haluan olla esimerkkinä myös lapsille siitä, miten vähästä voi valmistaa hyvää.

Ihastuttava aasialainen keittiö

Signe Siklander on aiemmalta koulutukseltaan ravitsemisalan ammatinopettaja ja restonomi. Hänen ruokalautasensa muuttui 1990-luvun alussa, jolloin hän asui perheineen Singaporessa.

Tuohon aikaan Suomessa syötiin vielä varsin perinteisesti. Signe oli kyllä suosinut kasviksia aina, mutta ulkomailla asuminen toi ruokapöytään aivan uusia makututtavuuksia.

Oli karvaskurkkua, erilaisia mangolajikkeita, aasialaisia sieniä ja tuoretta korianteria. Mietoon ruokaan tottuneelle ruoassa oli yllättävän paljon potkua.

– Chili ja inkivääri tuntuivat alkuun niin vahvoilta, että silmät melkein menivät kieroon! Mutta äkkiä siihen tottui.

Toisin kuin Suomessa, Singaporessa liha ei ollut aterioiden pääraaka-aine. Jos Suomessa ruoan päätähti oli liha ja sivuroolissa kasvikset, aasialaisessa keittiössä asetelma oli päinvastoin. Makumaailmassa oli tulisuutta, umamia, happoja, makeutta ja karvautta.

– Ruokaan oli helppo ihastua.

Toisenlaiseen ruokakulttuuriin Signe tutustui asuessaan myöhemmin Teksasissa. Siellä ravintolasta sai jopa puolitoistakiloisia pihvejä.

– Ei tarvinnut kysellä, missä pihvi.

Pihviä kului myös amerikkalaisissa grillijuhlissa. Eräässä tutkimuksessaan Signe tarkasteli Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisperheiden ruokakulttuuria ja teki mielenkiintoisen havainnon. Rapakon takana suomalaismiehet ottivat ruoanlaitossa suuremman roolin kuin kotimaassa.

– Grillaaminen oli siellä miesten juttu. Naiset valmistelivat raaka-aineet ja siivosivat, ja miesten bravuuri oli toimia grillimestareina.

Tunteita, aisteja ja ihmisiä

Kokkailua rakastavalle martalle ruoka ei ole koskaan vain ruokaa. Signe kertoo, että ruoka edustaa hänelle ihan kaikkea.

– Elämäntapaa, asennetta, eliksiiriä. Ruokaan liittyy tunteita, aisteja ja toisia ihmisiä. Kyseessä on myös esteettinen asia.

Kokkailuiltoja Signe järjestää mielellään myös muille kuin työtovereilleen. Kun koolla on porukkaa, ruokalajeja saattaa olla tarjolla lähes kymmenen.

– Kun kokkaan yksin, on minulla yleensä silloinkin alkuruoka.

Kasviksia on Signen mukaan helppo syödä paljon, kun niitä on aina saatavissa.

Hänen perusvalikoimaansa kuuluu erilaisia sipuleita ja kaaleja sekä monipuolisesti juureksia ja hedelmiä sesongin mukaan. Jääkaapissa on aina myös paprikaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja myskikurpitsaa. Pakastimeensa Signe on jemmannut tuoretta chiliä ja inkivääriä, jotka hänen mukaansa kestävät säilytystavan hyvin.

Martta muistuttaa, että pienemmälläkin arsenaalilla toki pärjää. Esimerkiksi pelkästä kaalista ja sipulista saa helposti lämpimän salaatin. Ensin freesataan pannulla chiliä, sipulia ja inkivääriä, lisätään kaali ja keitetään vielä kaveriksi Lähi-idän keittiöstä tuttua, nopeasti kypsyvää bulguria.

Proteiininlähteenä Signe suosii palkokasveja, täysjyväviljaa ja maitotaloustuotteita.

– Olen yrittänyt laskea, että proteiininsaantini olisi sata grammaa vuorokaudessa.

Dinosaurus rouskutti koivuja

Ruoalla leikkiminen kuului Signe Siklanderin elämään jo silloin, kun hänen neljä lastaan olivat pieniä.

– Leikimme ruokien muodoilla, rakenteilla ja makukokemuksilla. Lapsi oli dinosaurus, joka söi koivuja ja mäntyjä eli kukka- ja parsakaalia tai heitti suuhunsa seipäitä eli porkkanatikkuja, Signe muistelee.

Mieleen on jäänyt myös herneistä ja maissista rakennettu rata, jonka lapset pistelivät poskeensa. Usein ruokapöydässä leikittiin myös arvausta: perhe söi esimerkiksi puuroa ja marjoja samalla kun mietti vastausta jonkun esittämään arvoitukseen.

– Kyse oli sosiaalisesta tilanteesta: rauhoituimme syömään iltapalaa ja keskustelimme leikin kautta.

Varhaiskasvatuksen tutkijana Signe on huomannut, että leikin varjolla pienetkin lapset oppivat ruokaan liittyvää faktatietoa. Kun aikuiset vielä aktiivisesti tarjoavat lapsille mahdollisuuksia tutustua erilaisiin makuihin ja rakenteisiin, syntyy hyvä pohja terveelliselle ruokavaliolle.

Myös ruokamuutosta voi Signen mukaan käsitellä keskittymällä globaalien ilmiöiden sijaan lapsen omaan elämänpiiriin.

– Voi keskustella vaikkapa siitä, miksi kompostoidaan tai mihin hedelmän kuoret menevät. Tai jalkapallosta kiinnostuneelta lapselta voi kysyä, mitä hänen kannattaisi syödä, jotta hän jaksaisi harjoitella ja tulisi paremmaksi pelaajaksi, hän vinkkaa.