Ravintoa, rahaa, rohkeutta – mitä marttatyöstä Kamerunissa jäi käteen?

Marttojen yhteistyöhankkeeseen Kamerunissa kuului kursseja ravitsemuksesta ja ruoanvalmistuksesta. Kursseille osallistuvat naiset perustivat omia yrityksiä ja kohensivat perheensä elintasoa.

Reilut 15 marttaa kolmesta eri yhdistyksestä on saapunut Kouvolan Marttayhdistyksen Marttalaan. Nautitaan kasvispiirakkaa ja kääretorttua, vaihdetaan kuulumisia.

Tänään ollaan paikalla erityisestä syystä: Iltapäivän vieras on saapunut Kouvolaan Kamerunista. Yksi Marttojen pitkäaikaisimmista kumppaneista, kamerunilainen ACESF-CA-yhdistys, toteutti yhteishankettamme yli kymmenen vuoden ajan vuosina 2011–2021. Järjestön puheenjohtaja, moneen kertaan Suomessa vieraillut Marie Louise Wandji, on saapunut tapaamaan tuttuja ja kertaamaan, mitä yhteistyöllä saatiin aikaan. Mitä naisille ja jo aikuisiksi kasvaneille tytöille kuuluu tänään?

Kaakkois-Suomen Marttojen puheejohtaja Päivi Kukkola toivottaa vieraan tervetulleeksi. Marttaliiton Terhi Lindqvist tulkkaa, ja tilaisuus etenee ranskan, englannin ja suomen kielillä. Samantapaisia iltoja on pidetty viikon mittaan jo Tampereella, Joensuussa ja verkossa. Yhteensä 80 marttaa saa tietoa, jota voi viedä eteenpäin omassa yhdistyksessä. Aihe on esillä erityisesti lokakuussa, jolloin vietetään Puurokuuta, Marttojen kansainvälisen yhteistyön viestintä- ja varainhankintakampanjaa.

1,70 euroa päivässä elämiseen

Yhteistyö aloitettiin vuonna 2011 ravitsemuksen ja ruoanvalmistuksen tiiviskursseilla. Sopivia kurssilaisia etsittiin haastattelemalla naisia, jotka olivat käyneet vain vähän kouluja. Heitä tavattiin seurakunnissa, moskeijoissa, kortteleissa, torien myyntipaikoilla. Viesti kulki suusta suuhun.

Kurssille valittiin naisia, joilla oli päivittäistä käyttörahaa perheensä elättämiseen enintään 1,70 euroa. Kursseihin kuului teoriaa ja käytännön harjoituksia, ja niissä käsiteltiin ruokasesonkeja, raaka-aineiden hintoja, ruoan turvallista ja hygieenistä valmistusta ja säilytystä, mittaamista sekä hävikin välttämistä. Kaiken pohjana oli ruoka-aineryhmien tunnistaminen.

– Kun kurssi oli suoritettu, tarjosimme mahdollisuuden hakea jatkokurssille, jolla omaa kotitalousalan yrittäjyyttä jalostettiin bisnessuunnitelmaksi, kertoo Marie Louise Wandji.

– Tärkeää työssämme oli, että naisia ei kurssien jälkeen jätetty tyhjän päälle. Meidän vapaaehtoiset ohjaajamme kävivät heidän työpisteillään katujen varsilla ja toreilla seuraamassa, miten kirjanpito onnistui ja miten kurssin opit oli viety käytäntöön. Suurin osa naisista pystyi maksamaan lainansa takaisin, ja osa sai uudenkin lainan.

Omanarvontunto koheni kerhoissa

Marie Louise innostuu entisestään alkaessaan puhua ammattikoululaisista tytöistä ja heidän tulevaisuudestaan. Talouskouluun tulevat tytöt ovat usein lähes luku- ja kirjoitustaidottomia. Heidän itsetuntonsa on lähellä nollaa.

– Koko päivä tehdään työtä muiden hyväksi, omaa arvoa ei nähdä eikä tunnisteta. Me aloitimme kerhotoiminnassa aina siitä, että tyttö tekisi joka päivä yhden valinnan vain itseään varten: omaa kehitystään, tulevaisuuttaan tai hyvinvointiaan ajatellen. Se on monelle mullistava ajatus.

Kerhotoiminta sisälsi opintokäyntejä mahdollisiin tuleviin työpaikkoihin, luku- ja puhetaidon opetusta, tietoa omista oikeuksista ja lisääntymisterveydestä. Monista kerholaisista tuli luokkansa priimuksia, kun ulkoluku vaihtui kerhossa keskustelevaan ja arvostavaan tapaan opettaa.

”Älkää unohtako Afrikan naisia!”

Kurssit ja kerhot päättyivät vuonna 2021. ACESF-CA jakaa nyt kerhotoiminnan oppeja eri puolille Kamerunia Inanga-nimisellä nuorten sarjakuvalehdellä. Työn alla on sovellukset ravitsemuksesta ja yrittäjyydestä. Näin naiset voisivat käydä kursseja myös etänä.

– Martat on ollut meidän tärkein yhteistyökumppanimme kautta aikojen. Viikko Suomessa on ollut sekä virkistävä että liikuttava – minut muistetaan vielä, ja kuulumisistamme ollaan kiinnostuneita.

– Älkää martat edelleenkään unohtako Afrikan naisia, toivoo Marie Louise Wandji.