Kuvat: Merja Forsman
”On ihan hirviää, jos en pääse ompelemaan” – Irene Piirainen viihtyy itsetekemissään vaatteissa
Härmälän Marttoihin kuuluva Irene Piirainen luottaa klassiseen tyyliin ja kestäviin kotimaisiin materiaaleihin. Hän ompelee itse niin mekot, takit kuin legginsitkin.

Ompelua harrastavalla Irene Piiraisella on otsassaan kaksi arpea. Molemmat tulivat siitä, kun hän pienenä tyttönä törmäsi äitinsä Singeriin.
– Äitini ompeli paljon vaatteita meille lapsille sekä naapurin tädeille ja heidän lapsilleen. Perheessämme oli viisi tyttöä ja kolme poikaa, ja talous oli niukkaa. Äiti oli tomera ja kekseliäs nainen. Hän loihti meille vanhasta uutta, kertoo Härmälän Marttoihin kuuluva Irene.
Ompelukoneesta tuli jo hyvin varhain Irenellekin tuttu ja rakas väline. Sillä syntyivät mekot, housut ja takit. Usein materiaalina oli kierrätetty kangas tai ylijäämäpalat.
– Nuorena sain sukulaistädin vanhan lammasturkin, josta ompelin itselleni hupullisen takin. Kerran ompelin itselleni Töysän nahkatehtaan jäännöspaloista ruskean mokkanahkahousupuvun; takin ja nahkahousut levenevillä lahkeilla. Se oli sitä 70-luvun muotia. Monet vaatteet saivat alkunsa myös vanhoista lakanoista. Luovuudelle oli käyttöä, Irene kertoo.

”Pikamuotia en ymmärrä”
Nykyään Irene suosii pääasiassa uusia materiaaleja, kuten laadukkaita kotimaisia kankaita. Niitä hän metsästää suomalaisista kivijalka- ja verkkokaupoista. Jos kotimaista kangasta ei löydy, hän katsoo, että se on Euroopasta.

– Laatu on minulle tärkeää. Se on minulle sitä kestävää kuluttamista. Vaikka minun kuinka tekisi mieli ostaa heräteostoksena jotain, en osta. Pikamuotia en ymmärrä ollenkaan. Kiinalaisista halpakaupoista ostetuissa vaatteissa on myrkyllisiä aineita, eivätkä ne kestä käytössä, Irene sanoo.
Hän haluaa tukea ostovalinnoillaan eurooppalaista ja kestävää tuotantoa.
– Vaikka ostaisi uutta, voi miettiä, tarvitseeko niitä uusia ostaa niin monia. On järkyttävää, miten paljon uusien vaatteiden tuottamiseen kuluu luonnonvaroja ja vettä! Irene kertoo.

Hän kertoo itse säästävänsä kaiken hyvälaatuisen, josta voi vielä valmistaa jotain.
– Mitään laadukasta ei saa heittää pois, ja jos heitänkin, annan sen kiertoon. Vien konttiin, josta vaate kulkeutuu hyväntekeväisyytenä niitä tarvitseville. Tiedän hyvin, mitä se merkitsee, kun on rahaa käytettävänä vain välttämättömään, hän kertoo.

– Tapetti on kaunista ja yllättävän kestävää, sanoo Irene Piirainen.
Mekkoihminen
Jos Irene ei pääse ompelemaan, sormet alkavat syyhytä ja päässä alkaa pyöriä uusia ideoita.
– On ihan hirviää, jos en pääse ompelemaan tai tekemään muita käsitöitä, hän nauraa.
Ideoita hän etsii muun muassa käsityölehdistä ja Pinterestistä.
– Muokkaan ideoista omanlaisia, ja tehdessäkin projekti saattaa muuttaa vielä muotoaan.

Lopputulos voi näyttää ihan erilaiselta kuin kuvan vaate tai ensimmäinen oma idea. Juuri se on Irenen mielestä parasta itse ompelemisessa: vaatteista saa juuri sellaisia, joista itse tykkää ja joissa viihtyy.
– En mene muodin perässä, vaan teen omanlaisia vaatteita. Minulla on tällainen yksinkertainen tyyli: ajaton ja klassinen. Ovathan muotilehtien kuvat kauniita katsella, mutta hyvänen aika vaatteet ovat kalliita! Saan tehtyä monta mekkoa muotimekon hinnalla.
Mekot – etenkin mukavat, laadukkaat, taskulliset ja hupulliset – ovatkin hänen intohimonsa, ja niitä löytyy kaapista vino pino.
– Osa niistä on vuosikymmeniä vanhoja. On vain muutama vaate, jotka olen ostanut uutena. Kesähousut ja legginsitkin ompelen itse, hän kertoo.

Tempauksia marttojen kanssa
Viime vuonna Irenellä oli käsissään uudenlainen projekti: hän valmisti yhdessä Härmälän Marttojen kanssa kierrätysmateriaaleista istuinalustoja paikallisten päiväkotien lapsille.
Tempaus oli osa Marttojen 125-vuotisjuhlavuoden metsäteemaa, jossa kannustettiin yhdistyksiä tekemään istuinalustoja päiväkotien metsäretkiä varten.
– Olin siinä vähän sellaisena pääpromoottorina. Kun luovutimme alustat, veimme samalla lapset metsäretkelle. Se oli hieno tempaus, Irene muistelee.
Tänä vuonna hän aikoo ehdottaa, että yhdistys voisi ommella kesähattuja ikäihmisille.
– Tuohan se mielihyvää, kun voimme antaa muille jotain. Me martat voimme olla mallina muille. Meihin luotetaan, Irene sanoo.
Irenen 5 tärkeää vaatetta

– Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, tein solidaarisuutta osoittaakseni hupparin, jossa on Ukrainan lipun värejä. Löysin hupparikankaan vanhasta tamperelaisesta kangaskaupasta, Tekstiili-Fihl-Tuominen-liikkeestä. Siellä on myös tällaisia vanhoja laadukkaita kankaita, joita ei enää myydä missään muualla. Pidän hupuista, jotka lämmittävät niskaa. Myös Ukraina-mekossani on huppu.

– Kun ostan uutta, ostan Nansoa. Tämäkin mekko on hirmu vanha, ainakin 25 vuotta – eikä se ole mennyt miksikään. Ostin mekon, kun olin vielä työelämässä. Monet työvaatteeni roikkuvat yhä henkarissa kaapissa, koska en raaski luopua niistä. Ne ovat niin laadukkaista materiaaleista, yhä hyvässä kunnossa ja mahtuvat vielä päälle.

– Sain viime vuonna muutamalta yhdistyksemme martalta kaksi kassillista Finlaysonin ja Tampellan kankaita. Heidän vanhempansa olivat olleet Tampereen-tehtaalla töissä, ja nämä kankaat olivat jäännöspaloja, jotka olisivat muuten joutuneet roskikseen. Siistin ja silitin kankaat, ja suunnittelin ja sommittelin niistä miesten ja naisten essuja sekä kasseja myyjäisiin.

– Siskoni piti aikoinaan kangaskauppaa Ruotsissa, ja sain tämän kankaan häneltä 15 vuotta sitten. Pidän mekkoa jouluaikaan myyjäisissä ja muissa tapahtumissa. Siihen kuuluu myös itse tehdyt legginsit ja tämä pikkulaukku, jonka olen itse huovuttanut. Tein aikoinaan tällaisia pikkulaukkuja koirankakkapussi-laukuiksi jämäkankaista ja huovasta. Ne ovat käteviä, kun lähtee koiran kanssa ulos ja tarvitsee paikan avaimille, puhelimelle ja kakkapusseille.

– Toimimme mieheni Jukan kanssa Mannerheimin Lastensuojeluliiton koordinoimana koulumummina ja -vaarina. Oulussa avustimme 2.–3.-luokan oppilaita, jotka selvisivät muita heikommin laskemisesta, kirjoittamisesta tai lukemisesta. Nykyään käymme Annalan koulussa auttamassa maahanmuuttajataustaisia ja kantasuomalaisia lapsia. He saavat lukea meille ja me korjaamme ja autamme, jos jokin menee lukiessa väärin. Tämä mekko on koulumekkoni. Se on ajaton ja iloinen, ja kestänyt käytössä jo yli 10 vuotta.
Sinua saattaa kiinnostaa myös
Ruokamuisto: Karjalanpaistiin ei kyllästy kukaan
Paljon hyötyä kompostista – Nyt on syystöiden aika