Näkövammainen opettaja löysi paikkansa – “Stressasin aluksi, mutta kaikki on sujunut hyvin”

Etiopialainen Mesert Taddesse on näkövammainen amharan kielen opettaja ja Marttojen tukeman vammaisten naisten EWDNA-järjestön aktiivi. Hän kertoo arjestaan opettajana ja suurperheessä sekä siitä, miten järjestötoiminta on auttanut häntä rohkaistumaan. Joulukuussa 2025 Mesert kutsui Marttaliiton Terhi Lindqvistin käymään kotiinsa.

Talo, jossa asun, kuuluu sisarelleni. Samassa kodissa elää yhdeksän perheenjäsentä: minä ja neljäsluokkalainen poikani, sisareni neljä lasta sekä isoäitimme. Perheeseen kuuluvat myös kissat.

Olen ammatiltani amharan kielen opettaja, eli opetan äidinkieltä. Työn löytäminen oli aluksi vaikeaa, mutta lopulta sain paikan omasta kaupunginosastani. Opetan 3.–5.-luokkalaisia, suunnilleen oman poikani ikäisiä lapsia. Opettajana olen työskennellyt jo 15 vuotta.

Aluksi jännitin, miten työ sujuisi näkövammani kanssa. Huoli osoittautui turhaksi: kaikki on mennyt hyvin. Oppilaani eivät ole sen kiltimpiä tai villimpiä kuin muidenkaan opettajien luokissa.

Etiopiassa on 2000-luvun alusta lähtien ollut melko tavallista, että näkövammainen opettaja opettaa tavallisessa luokassa, etenkin kieliä ja yhteiskunnallisia aineita. Lapset ovat kiinnostuneita pistekirjoituksestani, ei tässä oikeastaan muuta eroa ole.

Kaksi kuukautta sitten sain sydäninfarktin. Olin sairaalassa ja olen sen jälkeen ollut sairauslomalla, mutta palaan taas pian töihin. Rehtori on suhtautunut tilanteeseeni hyvin ymmärtäväisesti: sairaalasta määrättiin aluksi kolmen viikon sairausloma, mutta rehtori pyysi minua itse lepäämään rauhassa ja palaamaan vasta, kun olen kunnolla toipunut.

Jäsenyys vammaisten naisten järjestössä EWDNA:ssa on muuttanut minua paljon. Aiemmin olin hyvin ujo, mutta nyt olen avautunut.