Minun astiakaappini: Löytöjä ullakon uumenista ja vintin varastoista

Päivi Romula on tallettanut kaappiinsa monia astioita, joiden tarinaa ei ole kukaan enää kertomassa. Kuka kätki lottien liemikulhon? Miten mummo sai pelastettua kannunsa Karjalasta?

Hämmästyttävän moni Päivi Romulan (64) astiakaapin aarteista on löytynyt jostain, mihin se on aikoinaan unohdettu – tai jopa kätketty.

Piilottamista on syytä epäillä Lotta Svärd -soppakulhon tapauksessa. Ei kai voi olla sattumaa, että remontissa rintamamiestalon vintin purujen seasta paljastui kookas ja ehjä astia, jonka kyljessä komeilee sodan jälkeen kielletyksi muuttunut järjestötunnus?

Pettuveen Marttoihin kuuluva Päivi on yrittänyt selvitellä lottakulhon historiaa.

Metsäkulman kylässä sijaitseva talo, jota Päivi asuttaa nykyisen puolisonsa Pekka Romulan kanssa, kuului alun perin Pekan kummitädille Helmille. Talo on rakennettu 1950-luvun alussa.

Tiedossa on, että Petäjävedellä toimi aikoinaan lottaosasto. Aikalaisia ei kuitenkaan ole enää kertomassa, miten kulho päätyi Helmin vintille.

Päiville liemikulho on tärkeä. Hän ajattelee lottajärjestön tehneen työtä, jota Martat nyt jatkaa.

– Martat ovat kuin nykypäivän lottia.

Suurin osa Päivi Romulan astioista on hänen arvionsa mukaan peräisin 1950–1960-luvuilta. On nykyisen kodin vintiltä löytynyttä käyttämätöntä astiastoa ja talon mukana tullutta kahvipannua.

Ole hyvä ja salli evästeet nähdäksesi tämän sisällön tai katso sisältö täältä.

Muistoesineistä vanhin lienee 1930-luvulla valmistettu maitokannu, jonka Päivin mummo ja pappa onnistuivat tuomaan rajan taakse jääneestä Sortavalasta evakkokuormassa.

Päiville astiat merkitsevät käytännöllisyyttä ja kauneutta. Toisaalta historiaan kytkeytyvät aarteet tuovat mieleen tärkeitä muistoja.

– Kun käytän astiaa, muistan, mistä se on tullut ja kenen vanha se on.

Päivin periaatteisiin kuuluu hyödyntää astioita niin kauan, kunnes ne särkyvät. Sirpaleet saavat mennä roskiin, mutta kerran Päivi teki poikkeuksen.

– Teetin korvakorut Arabian Ali-sarjan lautasesta, kun se putosi lattialle.

Päivi ei tiedä, mitä astioille tapahtuu hänen jälkeensä, sillä hänen kolme lastaan eivät jaksa innostua historiallisista serviiseistä.

– Olen kiusannut, että kun kaikki myytte, saatte kirsturahat.

Oikeasti Päivin astiakaapissa on kaksi muistoesinettä, joista perilliset eivät missään tapauksessa saa luopua.

– Olen vannottanut, että Karjalan maitokannu ja kastemaljani pitää säilyttää.

Päivi vietti 1970-luvulla paljon aikaansa Keuruulla sijainneessa mummolassaan. Suhde isoäitiin oli hyvin läheinen, sillä mummo oli hoitanut häntä jo vauvana äidin ollessa töissä.

Mummolassa lapset saivat perinteisiä herkkuja.

– Monesti mummo tuli jo ovelle sanomaan, että älkää vain menkö hetekalle, siellä on saalin alla lanttukukko hautumassa!

Pöytään mummo kattoi aina Karjalasta tuodun kannunsa. Jos aamupalalla oli juustoa, se paljastui Arabian juustokuvun alta. Mummo oli saanut kuvun veljensä vaimolta, joka työskenteli Arabian tehtaalla.

Teinivuosinaan Päivillä meni välillä napit vastakkain mummon kanssa. Mieleen on jäänyt tanssireissu, jolta menohaluinen neiti ei malttanut palata mummon asettamaan aikarajaan mennessä.

– Mummo oli laittanut oven lukkoon, joten menin saunaan nukkumaan. Riitahan siitä seurasi. Onneksi muistolle voi nyt jo nauraa.