Marttojen vuosiseminaarissa keskusteltiin ruoasta – Ruokamurros vaatii arvostavaa puhetta ja uteliasta asennetta

Marttojen vuosiseminaarissa kuultiin Muutos lautasella -teemavuosista ja paneelikeskustelussa ääneen pääsivät ruoan asiantuntijat eri organisaatioista.

Marttojen vuosiseminaari pidettiin perjantaina 25.4. Tilaisuus järjestettiin Espoossa, LähiTapiolan pääkonttorissa. Seminaaria oli mahdollista seurata myös etäyhteyksin.

Seminaarin aiheena oli marttojen vuosien 2025 ja 2026 teeman mukaisesti muutoksen tekeminen arjen ruokailuissa. Keskustelun ytimenä oli se, miten voimme yhdessä edistää ympäristölle, terveydelle ja taloudelle kestävämpiä valintoja.

Marttojen neuvonta tukee muutosta lautasella

Seminaarin alussa Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä toivotti kaikki tervetulleiksi ja kertoi lyhyesti marttojen arvoista ja Muutos lautasella -teemasta.

– Meille martoille on tärkeää, että yhdessä syöminen, suomalaiset ruokaperinteet ja raaka-aineet ovat esillä kaikenlaisessa ruokakeskustelussa, Heikkilä kiteytti.

Samasta aiheesta jatkoivat Marttaliiton asiantuntijat Teija Jerkku, Niina Silander ja Marjo Rantapusa. He kertoivat, miten teemavuodet näkyvät neuvonnassa ja esittelivät viime syksynä toteutetun Kestävä arki -tutkimuksen tuloksia.

– Marttojen ruokaneuvonnan tavoitteena on innostaa ihmisiä terveellisten ja kestävien ruokavalintojen pariin. Kunnioitamme kaikkia ruokavalioita, Jerkku sanoi.

Kunnioitamme kaikkia ruokavalioita.

Martat haluaa olla mukana ruokamurroksessa, ja siksi tämä teema on tärkeä juuri nyt. Muutos tapahtuu hitaasti ja marttoja ja muita toimijoita tarvitaan tukemaan sitä.

Uudet ravitsemussuositukset ovat vahvasti mukana Marttojen neuvonnassa. Suositukset huomioidaan ruokaohjeissa ja ruokakursseilla sekä muussakin viestinnässä. Kestävä arki -tutkimuksen mukaan martat valitsevat muita suomalaisia useammin sesonkien mukaista ruokaa, ovat lisänneet kasviksia ruokavalioon ja kokeilevat useammin kasvisruokareseptejä. Moni silti kokee, ettei osaa tehdä maukasta kasvisruokaa, ja siksi marttojen esimerkki on tärkeä.

Asiantuntijat puhuivat myös paljon tunteita herättävästä aiheesta eli lihansyönnistä. Kestävä arki -tutkimuksesta näkyy, että lihansyönti vähenee, vaikkakin hitaasti. Martoista jopa 65 % on vähentänyt punaisen lihan kulutusta.

– Mielestäni tulokset muutoksesta voivat kertoa siitä, että martat ovat tiedostavia. Joko meidän toimintamme vaikuttaa siihen, minkälaisia valintoja ihmiset tekevät tai meidän toimintaamme on tullut mukaan ihmisiä, joita kiinnostaa kestävät valinnat. Ja varmasti sekä että, Rantapusa totesi.

Kotimaisuus ja vastuullisuus ovat etenkin martoille tärkeitä arvoja niin lihassa kuin kasviksissakin. Muilla suomalaisilla valinnoissa korostuu enemmän edullisuus.

– Edullisuus on tärkeä valintakriteeri monelle ja yksi konkreettinen tapa alentaa ostoskorin hintaa on siirtyä yhä kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Säästämällä arkiruoassa voi olla esimerkiksi paremmat mahdollisuudet ostaa kaikki eläinperäinen ruoka suomalaisena, Silander huomautti.

Ruoanvalmistuksen neuvonnan ja ravitsemussuositusten lisäksi martat peräänkuuluttavat ruuan kasvattamista ja keräämistä sekä yhdessä tekemistä ja yhdessä syömistä. Ruoka on paljon muutakin kuin vain polttoainetta: se on yhteisiä hetkiä ja merkityksellisiä kokemuksia. 

Missä vaiheessa ruokamurrosta olemme?

Paneelikeskustelussa ruoan asiantuntijat eri organisaatioista keskustelivat siitä, miten ruokaan liittyviä vastakkainasetteluja purkamalla muutos voidaan tehdä mahdolliseksi.

Keskustelussa olivat mukana Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Teea Kortetmäki, Marttojenkotitalousasiantuntija Emmi Lukkarila, SOK:ntuoteryhmäjohtaja Antti Oksa, maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Elina Ovaskainen, Viral Vegans -järjestön toiminnanjohtaja Benjamin Pitkänen sekäPiiroomäen tilan emäntä Sari Rouvinen.

Teea Kortetmäki tutkii oikeudenmukaista siirtymää ja kestäviä ruokajärjestelmiä. Hänen mukaansa ruokamurros ja kestävä kehitys ovat vasta alussa, mutta tietoisuus on herätetty ja edelläkävijöitäkin on. Ison linjan muutokset ja ratkaisut odottavat vielä tekijäänsä.

– Suomen kontekstissa on opittu, että kaksi ydinasiaa ovat turvemaiden käyttökysymys ja ruokavalioiden kasvipainotteisuus. Ratkaisuja murrokselle ovat kestämättömäksi juurtuneiden valtavirtakäytäntöjen purkaminen ja uuden, kestävän toiminnan kannustaminen, rakentaminen ja kokeileminen, Kortetmäki sanoi.

Elina Ovaskainen on mukana valmistelemassa kansallista ruuantuotannon strategiaa vuodelle 2040. Tavoitteena on luoda visio sille, millainen ruokamaa haluamme tulevaisuudessa olla ja miten varmistamme pohjoisen puhtaan ruuan tuleville sukupolville ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Hänelle Kortetmäen mainitsemat asiat kuulostivat hyvin tutuilta.

– Olemme hyvin eriaikaisia kaikenlaisessa systeemisessä muutoksessa ja murroksessa, eivätkä ne tapahdu yhdessä yössä tai vuodessa. Tarvitsemme muutoksen tekijöitä, edelläkävijöitä. Moni tarvitsee todistuksen, että murroksen silmässä ja uudella tavalla voi elää.

Kenttätutkimusta tehdessä Ovaskaiselle on ollut lohdullista huomata, että ruoka on ihmisille äärimmäisen tärkeä asia, ja omaa ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta halutaan ylläpitää. Samaa asiaa painotti Sari Rouvinen, jolle ruoantuottaminen on jokapäiväistä työtä:

– Jos Suomessa ei ole omaa ruoantuotantoa, mitä me sitten syömme? Kukaan ei tule toimeen ilman ruokaa. Ja ulkomailta sitä ei välttämättä saada, ainakaan niin laadukasta kuin haluaisimme.

Rouvinen muistutti muutenkin maatalouden tärkeydestä. Esimerkiksi nurmi on monin paikoin sellaista, että ihminen ei pysty hyödyntämään sitä. Karjaa tarvitaan, jotta kaikille pelloilla olisi käyttöä. Lisäksi maatalous työllistää paljon ihmisiä, nytkin yli 300 000 henkilöä tekee ruoantuotannon parissa töitä.

Antti Oksa toi esiin näkemyksiä siitä, miten kauppa osallistuu ruokamurrokseen ja tukee ruoantuottajia.

– Kauppa tuntee vastuunsa asiassa ja sillä on kunnianhimoisia tavoitteita kasvipohjaisiin tuotteisiin ja hiilineutraaliuteen liittyen. Vuoteen 2030 mennessä 65 % tuotteista tulisi olla kasvipohjaisia ja vuoteen 2050 mennessä koko ruokaketjun toiminta olisi hiilineutraalia.

Nämä ovat suuria tavoitteita eivätkä ne nykykehityksellä toteudu. Murrosta siis vaaditaan ja kauppa haluaa olla aktiivinen muutoksentekijä Suomessa sekä hyvä kumppani ruokaketjussa. Lisäksi pyritään huomioimaan kuluttaja ja ymmärtää heidän tarpeitaan.

Kestävän ruokavalion ja eläinoikeuksien puolesta puhuva Viral Vegans -järjestö vaikuttaa ruokamurrokseen tapaamalla eri sidosryhmiä ja edistämällä kasvipohjaista joukkoruokailua. Jo yli puolet Suomen ylioppilaskunnista on tehnyt kasvipohjaisuuslinjauksen ja monessa suuressa tapahtumassa on ollut vain kasvipohjaisia tarjoiluita.

– Nähtävissä on valtava siirtymä siihen, että täysin kasvipohjainen ruokailu on tulossa uudeksi normiksi, iloitsi toiminnanjohtaja Benjamin Pitkänen.

Pitkänen on elävä esimerkki siitä, että pysyvä muutos on mahdollinen, kun vain haluaa. Vielä yläasteella hän oli suuri maidonkuluttuja ja kinkkukiusauksen ystävä, mutta nykyään hänen ruokavalionsa on täysin vegaaninen. Nyt hän tekee töitä sen eteen, että muutkin näkisivät kasvipohjaisen ruokavalion mahdollisuudet.  Hänen mukaansa meillä on optimistinen tulevaisuus edessä, mutta työtä vaaditaan edelleen paljon.

Toinen järjestöjä edustanut panelisti, eli Marttojen kotitalousasiantuntija Emmi Lukkarila, on sitä mieltä, että järjestöt ovat niitä tahoja, jotka tekevät ruohonjuuritason vaikuttamista. Marttojen kursseilla kannustetaan ihmisiä erilaisiin ratkaisuihin ja opetetaan uutta.

– Meidän kotitalousasiantuntijoiden tehtävänä on opastaa ja ohjata niihin järkeviin valintoihin, Lukkarila selitti.

Miten puhumme ruoasta?

Ruokapuhe herättää ihmisissä paljon tunteita. Kortetmäki tiivisti syyn kolmeen i:hin. Ne ovat intiimiys, identiteettikysymykset ja itsestäänselvyydet.

Ruoka-asiat ovat intiimejä, sillä ruoka menee kirjaimellisesti ihon alle. Siksi siitä puhuminenkin on intiimiä. Vaatii harjoittelua puhua ruuasta ilman tunnereaktioita.

Identiteettikysymykset liittyvät siihen, että suurimmalle osalle meistä ruoka on paljon muutakin kuin vain ravintoaineiden ja energian lähde. Ruokapuheessa tuntuu helposti siltä, että omaa identiteettiä haastetaan ja sitä pitää puolustaa. Siksi ajaudutaan ääripäihin.

Itsestäänselvyytenä pidämme sitä, minkä juuri me olemme saaneet sukupolvien perintönä, ja meidän kuuluisi jatkaa samaa linjaa. On vaikea hyväksyä sitä, että asioita todella pitää muuttaa.

Ovaskainen toi esiin sen, että tunteet ovat hyvästä, mutta kunnioittava puhe puuttuu usein. Teemme yksilövalintoja, eli kaikki eivät ajatteleva samoin. Kunnioittavalla ja monipuolisella ruokapuheella on vaikutusta siihen, miten onnistumme ruokamurroksessa.

– On kaikkien vastuulla, miten puhumme ruoasta, Ovaskainen muistutti.

On kaikkien vastuulla, miten puhumme ruoasta.

Lukkarila kertoi, että marttojen ruokakursseilla käydyissä keskusteluissa painottuu käytännönläheisyys ja halu oppia uutta. Myös hävikistä ja lajittelusta keskustellaan.

– Paljon kuulee sitä, että on halua tehdä, mutta ei vielä rohkeutta uusien tuotteiden käyttöön.

Pitkänen on reissannut ympäri Suomea ja käynyt erilaisissa tilaisuuksissa, ja siten kuullut, millainen puhekulttuuri meillä vallitsee. Positiivisia trendejä on paljon nähtävissä, mutta myytit ovat syvälle juurtuneita ja niitä pitää edelleen murtaa.

– Työssämme pyrimme tarjoamaan konkreettisia keinoja esimerkiksi joukkoruokailujen kasvipohjaisuuden lisäämiseen.

Muutos joukkoruokailuissa voi muuttaa myös keskustelun suuntaa: se muuttaa mielipiteitä ja totuttaa ihmisiä kasvipohjaisuuteen, samalla kertaa isolle joukolle.

Rouvinen toi esille ruokakeskustelun ikäviä puolia. Keskustelussa syyllistetään ruuantuottajia jatkuvasti.

– Muiden yrittäjien ei tarvitse puolustella ja perustella tekojaan niin paljon kuin ruoantuottajien. Meille ei anneta arvostusta ja ruoan hintoja pyritään halventamaan koko ajan. Haluaisimme vain reilun palkan.

Rouvisen mukaan maidon- ja lihantuottajia harvoin pääsee ääneen tämän paneelikeskustelun kaltaisiin tilaisuuksiin, joissa isot yleisöt kuuntelevat.

Ruokamurroksen onnistumiset ja ratkaisut

Pitkänen ja Rouvinen käyvät paljon ruokakeskusteluja sosiaalisessa mediassa, ja keskustelu käy usein kiivaana ja vihaisena. Onnistumisen kokemuksia on myös.

Pitkänen nostaa esimerkiksi Valion, joka on kymmenessä vuodessa tehnyt huiman harppauksen siinä, miten se on ottanut kasvipohjaiset tuotteet maitotuotteiden rinnalle.

Rouvinen on antanut kasvot suomalaiselle maataloudelle ja ruoantuotannolle. Aluksi se oli pelottavaa, mutta seuraajamäärän kasvusta huomaa, että asiat ovat tärkeitä ja kiinnostavat. Hän nostaa esille ruoan jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden, joka on Suomessa huippuluokkaa.

– Olen onnistunut tuomaan maataloutta esille, hän sanoi.

Lukkarilan mukaan ihmiset tarvitsevat tukea kasvipohjaisessa ruokavaliossa ja valtavan tuotekirjon kanssa. Mitä valitaan, miten sitä käytetään, miten sitä maustetaan. Martat tukevat kaikessa tässä ja kannustavat rohkeasti uuden kokeiluun, etenkin aloittelijoita.

Oksa on urallaan nähnyt konkreettisesti sen, miten suomalaisten ostoskorit ovat muuttuneet. Ruoka kiinnostaa enemmän kuin ennen ja valinnat ovat osa identiteettiä. Kestävämmät valinnat ostoskorissa näkyvät pitkän ajan seurannassa. Etenkin proteiinin lähteet ovat muutoksessa, esimerkiksi siipikarja on ohittanut punaisen lihan. Kasviproteiinit ovat tulleet uutena mukaan, vaikka kulutus on vielä verrattain pientä. Maitolitrojen kulutus on dramaattisessa laskussa.

Kortetmäki totesi, että paneelikeskustelussa on noussut esille hyvin samanlaiset asiat kuin hänen tutkimushankkeessaan. Keskeinen mietinnän paikka murroksessa on maanviljelijöiden näkyvyys, alkutuotannon aseman tunnustaminen ja tulon jako ruokaketjussa. Lisäksi hän korosti sekä julkisten tahojen että yksilöiden vastuuta ruokamurroksessa ja kestävässä kehityksessä.

– Kaikilla julkisilla viestijöillä on valtavat mahdollisuudet sekä kykyä ja tarvittavia taitoja parempaan rakentavaan ruokapuheeseen ja ratkaisujen etsintään. Yksilöiden pitää tunnistaa ja löytää itselleen sopivia rooleja siihen, miten kantaa vastuuta oikeudenmukaisuudesta ja ruokamurroksesta.

Kaikilla julkisilla viestijöillä on valtavat mahdollisuudet sekä kykyä ja tarvittavia taitoja parempaan rakentavaan ruokapuheeseen ja ratkaisujen etsintään.

Loppupuheenvuoroissa esitettiin muitakin näkemyksiä sille, miten muutoksen tiellä pitäisi jatkaa. Tarvitsemme lisää tällaista puhetta ja tilaisuuksia, joissa keskustella. Tarvitsemme uteliaisuutta kokeilla uutta. Lisäksi syömisestä pitää edelleen nauttia, mutta kotimaisuus ja vastuullisuus huomioiden. Asiat menevät eteenpäin, kun arvostamme ja kuuntelemme toisiamme.  

Seminaari keräsi hyvää palautetta

Marttaliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen kiitti päätöspuheenvuorossaan erikseen jokaista panelistia onnistuneesta ja monipuolisesta keskustelusta. Pietikäinen peräänkuulutti toistemme kuuntelemista ja ymmärtämistä. Hän myös korosti, varsin marttamaiseen tapaan, ruokamurroksen kokonaisuuden huomaamista ja siihen vaikuttavia osa-alueita:

– Ei tuijoteta vain yhtä asiaa, ei vain eettisyyttä tai hintaa, ilmastonmuutosta tai biodiversiteettiä. Tämä on kuin kalakeittoresepti. Ei riitä, että puhumme vain porkkanoista tai silakoista. Pitää ymmärtää resepti kokonaisuutena, se miten ainekset vaikuttavat toisiinsa⁠. Ja siinä on miettimistä meillä kaikilla.   

Paneelikeskustelu käytiin hyvässä hengessä ja kaikki saivat kertoa ruokamurroksesta oman näkemyksensä. Seminaarissa vallitsi ymmärtäväinen ja ystävällinen ilmapiiri, vaikka panelistit edustivat erilaisia tahoja ja olivat asioista eri mieltä. Jokainen kuitenkin korosti tämänkaltaisen keskustelun tärkeyttä.

Seminaarin katsojat antoivat niin ikään hyvää palautetta. Katsojat kommentoivat seminaaria muun muassa näin:

– Paneelissa oli hyvin edustettuna ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Silti keskustelu pysyi asiallisena ja toi esiin paljon uusiakin huomioita. Se oli myös erinomaisesti juonnettu. Lisää tämmöistä. Kiitos!

– Hyvin valmisteltu seminaari, jossa arvostin erityisesti paneelin asiantuntevaa ja rohkeaa kokoonpanoa.

– Olitte koonneet tosi hienon joukon keskustelijoita ja oman alansa asiantuntijoita. Koko keskustelu herätti valtavasti ajatuksia, joiden työstämisessä ja sisäistämisessä menee aikaa. Kiitos teille!

Voit katsoa koko seminaarin tallenteena täältä.