Martan mokapala: Siitä tuli sisuhirviö
Moni martta on kätevä, pätevä ja etevä. Mutta joskus marttakin mokaa. Puuro palaa pohjaan, viherkasvi kuukahtaa kuivuuteen, villapaidat kutistuvat kuumassa pesuohjelmassa… Martan mokapala ei naureskele kenenkään kustannuksella, vaan kertoo enemminkin, että tekevälle sattuu. Ja jos hyvin käy, niin virheistä myös oppii.
Kävin noin puolitoista vuotta sitten paikallisessa lankakaupassa ostamassa ihanaa vihreää pörrölankaa, jossa oli alpakkaa, silkkiä ja villaa. Se oli sellaista oikein laadukasta, ei mitään halpista. Lankakaupan kauppias suunnittelee erilaisia neuleita, ja sain häneltä kauniin villapaidan ohjeet.
Laitoin paidan heti tulille, mutta jo alussa jokin takkusi. Koko ajan tuli pientä virhettä. Jatkoin silti sinnikkäästi.
Jossain vaiheessa neulomista aloin katsoa, että ihan kuin paita menisi jotenkin väärin, ihan kuin se kiertäisi. Äh, ehkä se alkaisi näyttää paremmalta, kun jatkaisin vain. Sitten taas katsoin, että ei: kaula-aukko oli jotenkin epäsymmetrinen ja sovittaessa paita ei istunut. Laitoin kavereillekin kuvia, että näyttääkö tämä hölmöltä.
Kaikesta pohdinnasta huolimatta jatkoin vain. En ainakaan haluaisi ryhtyä purkuhommiin.
Kun paita oli valmis, huomasin jotain hirveää: Olin neulonut hihat paidan etu- ja takaosiksi! Ja taka- ja etuosat hihoiksi. Miten näin voi edes käydä!
Ei auttanut kuin purkaa koko paita, että saisin kalliit langat talteen. Voit kuvitella, että pörrölangan purkaminen ei ollut mikään helppo homma. Se kasvatti luonnetta.
Purku vei useamman illan, ja lopputulos oli se, että minulla oli viisi kerää jo kerran neulottua mohairlankaa.
Aloitin siis pisteestä nolla ja aloin neuloa samaa paitaa uudestaan. Eihän sillä langalla priimaa tullut. Ei kaunotarta vaan pikemminkin hirviö – sellainen sisuhirviö. Uudelleen neulominen vaati sisua!
Lankojen hankkimisesta valmiiseen paitaan meni kaikkiaan noin neljä kuukautta.
Olen tämän jälkeen tehnyt useammankin paidan samoilla ohjeilla, joten tästä ei jäänyt missään nimessä traumoja.
Vaikka voin muuten olla kärsimätön, lankojen kanssa olen yllättävän pitkäjänteinen.
Anna-Maria Ratia
Rannikon Martat
Haluatko jakaa sinulle sattuneen kömmähdyksen kanssamme?
Martan mokapala ei naureskele kenenkään kustannuksella, vaan kertoo enemminkin, että tekevälle sattuu. Ja jos hyvin käy, niin virheistä myös oppii. Paljasta meille mokasi
Sinua saattaa kiinnostaa myös
