Martan mokapala: Onneksi Titalle mahtui

Moni martta on kätevä, pätevä ja etevä. Mutta joskus marttakin mokaa. Puuro palaa pohjaan, viherkasvi kuukahtaa kuivuuteen, villapaidat kutistuvat kuumassa pesuohjelmassa… Martan mokapala ei naureskele kenenkään kustannuksella, vaan kertoo enemminkin, että tekevälle sattuu. Ja jos hyvin käy, niin virheistä myös oppii. 

“Olin ostanut kangasta, josta ajattelin tehdä itselleni tunikan. Piirsin kaavat ja tarkistin mitat. Olin käyttänyt kyseistä kaavaa ennenkin, ja tarvittavien muokkausten piti olla muistissa.

Ompelin tunikan kasaan ja sovitin. Vaate oli liian pieni.

No, marttaystäväni Titta, joka myös käy Marttojen kässäkahvilassa, sovitti tunikaa. Hänelle se oli sopiva, joten annoin tekeleeni hänelle.

Aloin katsella kangasta sillä silmällä, saisiko siitä vielä jotain. Saihan siitä! Leikkasin legginsien kaavat, leikkasin kankaat ja hurautin housut kasaan.

Sovitin ja totesin, että pienet ovat. Katse Titan suuntaan, ja hänen luokseen tekeleeni taas muutti. Tässä vaiheessa laitoin naureskellen kangaspalat kassiin.

Myöhemmin paloista syntyi vielä kummitytölle nukenmekko ja itselle pikkarit. Pikkareita en ole vielä uskaltanut sovittaa, etteivät nekin muuta Titan luo.”

Katri Keränen, 40

Kuva: Mirva Malmgren

Haluatko jakaa sinulle sattuneen kömmähdyksen kanssamme?

Paljasta meille mokasi

Martan mokapala ei naureskele kenenkään kustannuksella, vaan kertoo enemminkin, että tekevälle sattuu. Ja jos hyvin käy, niin virheistä myös oppii. 

  • Jos tahdot, liitä mukaan kuvasi, julkaisemme sen. Ja jos mokahetkestä on jopa olemassa kuva, lähetä ihmeessä sekin!
    Max. tiedoston koko: 29 MB.
  • Kerro halutessasi nimesi ja ikäsi, voit myös olla anonyymi.
 

Teksti: Minna Hotokka

Kuva: Mirva Malmgren