Maistuvaa kotiruokaa kokeilemalla – Edulliset sesonkivihannekset aterioiden perustana

Tamperelaisella Maria Lehtolalla on valtavasti hyviä ideoita kasvisruokailuun. Hän jätti lihan syönnin teini-iässä, ja on huomannut, miten asenteet ovat muuttuneet vuosien aikana: kasvissyöjä ei ole enää kummajainen.

Mikä neuvoksi, kun kaipaa pientä, hapanta suolapalaa, mutta ei syö juustoa? Makeannälkään maistuvat hedelmät ja vegaaninen suklaa, mutta pavuista on turha etsiä fetan aromeja.

Tamperelainen vauhtimartta Maria Lehtola on ratkaissut mieliteon fermentoiduilla suolakurkuilla.

Marian mielestä kasvisruoka pitää ajatella eri tavalla kuin liharuoat. Vaikka lihan ja muut eläinperäiset ruoka-aineet voi nykyään vaihtaa helpostikin kasvisvalmisteisiin, lopputuloksena voi olla latteita makuja.

Kannattaa lähteä siitä, että kasvikset ovat pääraaka-aine.

– Sen sijaan että yrittäisin korvata uunilohen tai jauhelihakeiton vegaanisilla vaihtoehdoilla, miettisin, miten teen maukkaan kasviskeiton, hän sanoo.

Maria käyttää paljon edullisia sesonkivihanneksia. Kukkakaalista syntyy vähällä vaivalla wingsejä tai keitettynä lisäke kasvispihveille. Kaalista hän valmistaa ison laatikon, josta riittää myös pakkaseen. Jos on aikaa pilkkoa, raastaa ja kuullottaa, Maria saattaa tehdä juureksista ja sipulista pihvejä.

Juuresten ja vihannesten lisäksi jääkaapista löytyy aina hummusta leivän päälle sekä kauramaitoa, usein myös tofua. Ruokakomerossa on kikherneitä, papuja, linssejä ja soijarouhetta.

Wokit, curryt, lasagnet ja padat syntyvät usein ihan vain niistä aineista, mitä kotona sattuu sillä hetkellä olemaan. Vähän aikaa sitten Maria nappasi kaupasta mukaan punalaputettua punakaalia. Se pääsi ensin tortillojen täytteeksi, sitten wokkipannulle.

Äidin spagettikastike pysyy mukana

Maria lopetti lihan syömisen 13-vuotiaana. 2000-luvun alkupuolella pienen paikkakunnan yläkoulussa se oli poikkeus. Luokkakaverit kyseenalaistivat Marian syömistä jatkuvasti:

Mikset sä syö lihaa? Liittyyks se uskontoon? Jos sä olisit yksin autiolla saarella, ja siellä olis vain lihaa, niin söisit sä sitä vai kuolisit sä nälkään?

Koulun keittäjille Maria kertoi, ettei syö punaista lihaa eikä kanaa. Keittiössä kirjattiin ylös, että Maria syö kalaa ja kanaa.

Koulun ja puhallinorkesterin ulkomaanreissuilla kokonainen ateria saattoi jäädä väliin, koska tarjolla oli vain liharuokaa. Vanhojen tanssien hotellilounaan menusta Marialle jäivät lautaselle perunat ja salaatti. 

Koulun kasvisruokavaihtoehtona oli kerran viikossa herne-maissi-paprika -sekoituksella täytettyjä paprikoita. Niitä Maria ei yläkoulun ja lukion jälkeen pystynyt syömään ”ehkä kymmeneen vuoteen”.
Läheiset ystävät ymmärsivät, ja äiti opetteli laittamaan spagettikastikkeen soijarouheesta: valkoisia papuja tomaattiliemessä, porkkanaviipaleita, soijarouhetta ja soijakastiketta.

Äidin kastike oli niin hyvää, että Maria tekee sitä edelleen.

Savupaprikaa ja soijakastiketta

Parikymppisenä Maria opiskeli yliopistolla, harrasti joogaa ja kokeili sekasyömistä. Häntä kyllästytti se, että kasvissyönti oli joka paikassa niin kovin erikoista. Maria halusi olla tavallinen.

Melko pian kävi kuitenkin ilmi, että yliopistolla kasvissyönti oli ihan tavallinen juttu. Joogapiireissä se oli jopa suotavaa.

Paluu kasvisruokavalioon tuntui Mariasta kotiinpaluulta. Samalla hän alkoi viedä ruokavaliotaan vegaaniseen suuntaan. Kun kasvissyöntiä ei enää leimattu omituiseksi, vegaanisuus alkoi tuntua mahdolliselta tavoitteelta.

Maukkaita ruokia löytääkseen Maria testaili reseptejä ja mietti, miten niistä saisi kasvisversioita. Ideoita esimerkiksi kukkakaalin ja kookosmaidon käyttämiseen löytyi tamperelaisen kasvisravintola Gopalin intialaisittain maustetuista ruoista.

Nykyään internet pursuaa vegaanisia reseptejä, ruokia, jotka maustetaan ravintohiivahiutaleilla, tamarindikastikkeella, gochujangilla, sesamöljyllä tai vaikkapa harissalla. Marian mielestä kokkauksesta ei kuitenkaan kannata tehdä liian vaikeaa. Hyviä makuja syntyy yksinkertaisillakin eväillä.

Marian maustekaapin ykköskolmikko ovat savupaprika, mustapippuri ja suola. Niiden lisäksi lähes joka ruokaan makua tuovat valkosipuli ja äidiltä opittu soijakastike, usein myös curry, jauhettu inkivääri, sitruuna ja lime. Ripauksen tulisuutta antaa tuore chili tai sambal oelek -chilitahna.

  Sekasyöjille kokkailua helpottaa se, että Maria tietää myös itse, miltä kebab riisillä, jauhelihakastike ja muut liharuoat maistuvat eli millaisiin makuihin muut ovat tottuneet.

Täytettyjen paprikoiden paluu

Lihan lisäksi kala, kananmunat ja maitotuotteet ovat jääneet Marian lautaselta vuosien myötä lähes kokonaan. Nykyinen ruokavalio vastaa hänen eettisiä, ympäristöllisiä ja terveydellisiä arvojaan.

Marian helpotukseksi myös sosiaalinen paine kasvissyöntiä kohtaan on helpottanut. Työpaikalla varaston lähettämössä hän mahtuu hyvin samaan pöytään makkaraa välipalana syövien työkavereiden kanssa. Marian eväänä saattaa olla vaikkapa kreikkalaistyylinen salaatti, jossa vihersalaattipohjaa ryydittävät sipuli, oliivit, kidneypavut, vegaaninen pesto ja joskus kasvipohjainen kreikkalainen vuusto. Ruokaisuutta Maria saa aterioihin pavuilla, tofulla sekä härkäpapu- ja kauravalmisteilla. Pelkät kasvikset ja nuudelit kun eivät pitkään pidä nälkää.

Marian erityistä herkkua ovat kokonaiset vihreät pavut, joita on aina pakastimessa. Ne hän kuumentaa vedessä ja syö lisäkkeenä, salaatissa tai wokissa.

Täytetyt paprikatkin maistuvat taas. Herne-maissi-paprikan lisäksi Maria saattaa sekoittaa täytteeseen kvinoaa, härkistä tai kaurajauhista sekä hiukan vegejuustoraastetta tai juuston makuista kasviskermavalmistetta.