Luontosuhteen voi luoda kaupungissakin – Marttojen metsävuosi innostaa Kirsi Manneria

Arvostus luontoa kohtaan kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, tietää Kirsi Manner, varhaiskasvatuksen opettaja ja ympäristömartta. Hän haluaa tarjota lapsille eväitä ympäristötietoiseen elämään.

Joskus oikea suunta löytyy sattuman oikusta.

Viime lokakuussa Kirsi Manner äkkäsi Marttojen jäsenkirjeestä kutsun etätapaamiseen, jossa suunniteltaisiin ympäristömarttojen toimintaa ja juteltaisiin vuoden 2024 metsäteemasta. Tapahtumailtana Kirsi klikkasi itsensä linjoille ja vaikuttui: Tämä on sitä, mitä hän haluaa tehdä.

Syksyn aikana Kirsi oli saapunut marttailussaan tienhaaraan. Oma yhdistys, Jyskän Martat, oli lopettamassa toimintaansa, eikä Kirsi tiennyt, etsisikö uuden yhdistyksen vai eroaisiko koko järjestöstä.

Ympäristömarttojen verkkotapaamisessa Kirsi sai vinkin yhdistyksestä, johon hänen kannattaisi tutustua. Nyt hän on Jyväskylän Kaupunkimarttojen tuore jäsen – ja valmis hyppäämään uuteen. – Metsäteeman myötä olen ehdottomasti vakuuttunut siitä, että jatkan Martoissa. Polkuni ympäristömarttana on vasta alkamassa, ja seikkailu on hyvä suunnitelma.

Vähemmälläkin tulee toimeen

Luonto on ollut oleellinen osa Kirsin elämää lapsesta saakka. Hän kasvoi Ruokolahdella perheessä, jossa suhtauduttiin luontoon kunnioittavasti. Metsä tuli pienelle tytölle tutuksi esimerkiksi rennoilla marjastusretkillä.

– Se ei ollut pelkkää marjastusta, että ämpäri täyteen ja pois, vaan metsässä sai leikkiä ja samota.

Kirsi huomasi jo pienenä, että hänelle tulee luonnossa levollinen olo.

Aikuisena hänestä tuli varhaiskasvatuksen opettaja, joka tahtoo auttaa lapsia etsimään ja vahvistamaan suhdettaan ympäristöön. Muutama vuosi sitten Kirsi täydensi osaamistaan ympäristöalan erikoisammattitutkinnolla, joka toi hänelle ympäristökasvattajan paperit.

– En koe olevani erityinen. Haluaisin olla malli matalan kynnyksen mahdollisuuksista elää ympäristötietoista arkea ja löytää hyvää oloa lähiluonnosta.

Omassa elämässään Kirsi on vähentänyt lihansyöntiä ja kuluttamista, kuten vaatteiden ostamista. Hän toivoo muidenkin havahtuvan nykytilanteeseen.

– Emme me tarvitse tätä kaikkea. Miten paljon vähemmällä olemmekaan tulleet toimeen 1970-luvulla tai 1950-luvulla?

Antaa mulpata!

Nykyiseen työpaikkaansa, Jyväskylän Vaajakoskella sijaitsevaan Kotimäen päiväkotiin, Kirsin houkutteli päiväkodin lähiluonto. Aivan kivenheiton päässä on hoidetun mäntymetsän lisäksi monimuotoista metsikköä, suota ja pieni puro, jotka suorastaan kutsuvat retkeilemään.

Omasta kokemuksestaan Kirsi tietää, että arvostus luontoa kohtaan kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

– Kun olemme luonnossa, varaamme aikaa leikkiin, oleskeluun ja tutkimiseen. Luonnon aistiympäristö on rauhoittava, ja muut terveysvaikutukset saavutetaan kiirehtimättä. Pysähtelemme ja ihmettelemme asioita yhdessä.

Kommelluksiin Kirsi suhtautuu marttamaisella asenteella.

– Lähtiessä tiedämme, että yksi, kaksi tai kolme mulppaa purossa ja kastelee itsensä, mutta emme me varo. Se tapahtuu, ja sitten toimitaan sen mukaan. Kun yllättäviin asioihin on varauduttu, ei tarvitse liikaa huolestua.

Tieto siirtyy koteihin

Tätä nykyä Kirsi opettaa viisivuotiaita, jotka suhtautuvat ympäristöön varsin uteliaasti.

– Lapset ovat tosi vastaanottavaisia ja heillä on halu tehdä oikein. Heille on tarjottava toimintamalleja, pieniä tekoja, joita he voivat jo nyt tehdä, Kirsi sanoo.

Retkillä lapset käyttävät kestoastioita ja keräävät luonnosta muiden heittämiä roskia. Joskus he keittävät retkikeittimellä soppaa yhdessä poimimistaan mustikoista.

Kohtaamilleen lajeille ryhmä etsii nimiä iNaturalist-sovelluksesta. Päiväkodilla he opettelevat laatikkoviljelyä ja tutustuvat materiaalin kiertoon mato- ja bokashikompostoinnin avulla.

Opettaja tuntee onnistuneensa, kun tieto ja kestävät asenteet siirtyvät myös koteihin.

– Yksi kuusivuotias toivoi, että hän saisi bokashikompostin täyttäessään seitsemän. Siitä tuli heidän perheessään arkea.

Pienikin teko vaikuttaa

Marttoihin Kirsi liittyi kymmenisen vuotta sitten ruuhkavuosien hellittäessä. Järjestö oli tuttu jo vuosikymmenten takaa, sillä hänen oma äitinsä oli ollut toiminnassa mukana.

Martta-aatteessa Kirsi arvostaa kodin ja perheiden tukemista sekä kestävämpään arkeen ohjaamista.

– Vaikka järjestö on vanha, se on hyvin vahvasti kiinni tämän ajan haasteissa. Ympäristöasiat on otettu hienosti mukaan – nimenomaan niin, että tarjotaan mahdollisuutta tehdä jotain.

Ympäristökriisin edessä ei Kirsin mielestä kannata lamaantua.

– Me olemme osa luontoa, ja kaikki, mitä teemme, vaikuttaa. Pienetkin teot ovat tekoja, ja kun ne toistuvat, niistä tulee merkittäviä. Hyvän tekeminen tuo myös onnellisuutta ja vahvistaa omaa tyytyväisyyttä, hän pohtii.

Luontosuhde asfaltin keskellä

Ympäristömarttana Kirsi on vielä noviisi. Hän kuitenkin toivoo, että pääsisi jakamaan osaamistaan myös lapsia laajemmalle kohderyhmälle ja saisi samalla itsekin oppia muilta martoilta.

– Oppaana pikku retkillä voisin tutustuttaa perheitä, työyhteisöjä tai muita kiinnostuneita ryhmiä luontoon ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan, hän miettii.

Kirsi muistuttaa, että vahvan luontosuhteen voi hyvin solmia, vaikka asuisi kerrostalossa asfaltin ympäröimänä kuten hän.

– En omista metsää tai kesämökkiä, eikä minulla ole omaa pihaakaan. Siispä monet lähialueen luontopoluista ja retkipaikoista ja luontokohteista ovat tulleet tutuiksi.

Lapsille palaksi luontoa riittää hyvinkin pieni ala, kuten helmojaan levittelevä kuusi.

– Sen alle voi tulla vaikka mikä leikki, eikä siihen tarvita mitään muuta.