”Koskaan ei tiedä, mitä täältä löytyy” – Kirpparikierroksella Lahdessa

Aarreaittoja, romurykelmiä, kiertotalouden pelastajia vai tekosyitä ostaa aina vain uutta? Kävimme kahden martan kanssa kirpputorilla tekemässä löytöjä ja keskustelemassa kierrättämisestä.

Lahden Patinassa on hyllytolkulla tavaraa ja vaatetta. Muutamalla eurolla saisi nahkaisen läppärilaukun, uudet saappaat tai kimaltelevan juhlamekon.

Olemme tulleet tänne tekemään löytöjä, mutta ennen kaikkea keskustelemaan kierrättämisestä ja kuluttamisesta.

Matkassa on Vesivehmaan Marttoihin kuuluva Soila Tommola-Villa ja Kymenvarren ja Länsi-Hollolan martta Laila Riiheläinen. Kumpikin kertoo harrastavansa kirpputoreilla kiertämistä.

– Olen huomannut, että kirpputoreilla käyminen tyydyttää ostohaluja ilman, että tarvitsee edes ostaa mitään uutta, Soila selittää.

– Usein riittää, että saan vain katsella ja tutkia, mitä täällä myydään, mutta välillä löydän jotain, mitä todella tarvitsen.

Hän kertoo ostavansa tällä hetkellä lähes kaikki vaatteensa ja asusteensa kirpputoreilta.

– Kaapeissani on tosin jo ihan hirveästi vaatteita! Missä niitä kaikkia edes käyttäisin, eläkkeellä oleva Soila naurahtaa. Hän pyörii kirpputoreilla enemmänkin ajanvietteen kuin ostamisen takia.

Elämäntapa ja harrastus

Vaaterekkien luona Laila on tarttunut kahden euron farkkuhameeseen ja katsoo sitä arvioiden.

– Tästähän voisi tulla hieno puutarhaessu, luokanopettajana työskentelevä nainen sanoo ja pudottaa mekon ostoskoriin.

Laila etsii kirpputoreilta usein juuri tuunattavaa. Hän nimittäin valmistaa vaatteensa itse, alusvaatteita ja kenkiä lukuun ottamatta.

– Päätin 15-vuotiaana, että ompelen itse kaikki vaatteeni ja siinä olen pysynyt, hän kertoo.

Materiaaleina Laila käyttää kierrätettyjä kankaita ja vanhoja vaatteita. Jos vaate hajoaa, hän parsii tai paikkaa sen. Liian lyhyet lahkeet Laila jatkaa levennyksillä, ja jos väri on väärä, hän värjää kankaat. Monet hänen tekemänsä vaatteet on koottu tilkuista ja useammasta vanhasta vaatteesta.

Viimeksi Laila yhdisti vanhan boleron toiseen paitaan ja sai täysin uudenlaisen vaatteen.

– Arvostan materiaalia ja käytän sitä niin pitkään kuin voin. Jos en voi käyttää sitä enää kotona ja töissä, siitä tulee mökkivaate. Jos se ei enää mene mökkivaatteenakaan, siitä syntyy vähintäänkin patalappuja, tilkkuja, rättejä tai maisemointikangasta, jos se on luonnonkuitua, Laila selittää.

Kangasmateriaalien kierrättäminen on hänelle elämäntapa ja harrastus.

– Samalla tavalla, kuin en heitä ruokaa roskikseen, mietin aina, mitä tästä vaatteesta tai kankaasta voisi vielä tehdä. Minulla on hyvä mielikuvitus, ja koskaan ei tiedä, mitä kirpputorilta löytyy, Laila sanoo.

Hyväkuntoista, jopa käyttämätöntä

Patinassa käy jo varhaisiltapäivästä kuhina. Ihmiset kiertävät hyllyltä toiselle esineitä arvioiden.

Yhtäkkiä astiaosastolta kuuluu kilinää. Posliiniesine on pudonnut lattialle tuhanneksi sirpaleeksi. Esineen pudottaja hiipii vähin äänin pois paikalta toisen hyllyn taakse.

– Jaaha, sinne jäi. Itse olisin käynyt kyllä kertomassa jollekin, että hajotin sen, Soila ihmettelee.

Hänen mielestään kirpputoreilta tekee nykyään paljon hyväkuntoisia ja edullisia löytöjä.

– Suomalaisetkin kirppikset ovat siistiytyneet. Koot ja värit on lajiteltu, ostamisesta tehty helpompaa. Esillepanossa arvostetaan vaatteita ja esineitä.

Suurin osa myytävistä tavaroista on hänen mielestään hyvässä kunnossa, toki etenkin itsepalvelukirpputoreilla saattaa törmätä kummallisuuksiin.

– Jos ei itse voisi kuvitella käyttävänsä jotain, miksi tarjota sitä jollekin toiselle? Vielä järkyttävämpää on mielestäni se, miten paljon myynnissä on lähes käyttämättömiä tuotteita. Miksi ne on hankittu, jos ne päätyvät pian kirpputorille? Soila pohtii.

Vastuu omista valinnoista

Viime vuonna julkaistu tutkimus osoittaa, että käytettyjen vaatteiden kauppa ei vähennä vaatteiden ostamisesta syntyvää ilmastohaittaa, sillä kirpputoreilta ostaminen ei korvaa uuden hankintaa. Kierrättäminen voi jopa lyhentää vaatteiden elinkaarta.

– No eivät tietenkään päästöt vähene, jos vaatteita ostaa samaan tahtiin uutena, Laila Riiheläinen puuskahtaa.

– Onhan kuluttaminen tärkeää yhteiskunnan pyörimiselle. Niinhän markkinatalous toimii, Soila Tommola-Villa pohtii.

– Itse haluan aina miettiä, mitä tuen rahallani. Jos ostan halpiskaupasta tavaraa, tuen sellaista toimintaa. Jos taas ostan kotimaisesta putiikista, kenties työllistän suomalaisia. Hirvittää kyllä käydä vaatekaupoissa, sillä niissä on järjettömästi tavaraa, jota kukaan ei tarvitse. Suuri määrä siitä päätyy kaatopaikalle, Laila sanoo.

Soila pohtii, että kierrättäminen on tärkeää, mutta samalla pitäisi jättää uudet vaatteet ostamatta.

– Mutta miksi kierrättäisin jotain sellaista, mikä on materiaalina vielä täysin hyvää. Kirpputoritkin ovat jo ihan täynnä turhaa tavaraa, Laila toteaa.

Hän kertoo innostuvansa siitä, että voi antaa materiaaleille uuden mahdollisuuden. Samalla arvostus omia itse tehtyjä vaatteita kohtaan lisääntyy.

– Ennen kaikkea olen vastuussa omista valinnoista itselleni. Minun pitää voida perustella valintani itselleni. Kuten sanon oppilaillenikin: jos joku toinen tekee tyhmästi, miksi sinun pitäisi tehdä samoin?

Älä tyrkytä ratkaisuja

Voisivatko martat tehdä jotain turhan kuluttamisen vähentämiseksi? Kysymys saa Lailan hetkeksi hiljaiseksi.

– Kuten kasvisruoka-asioissa, myös vaatteiden kuluttamisessa pätee sama ajatus: älä puutu toisen toimintaan. Omaa vaateideologiaansa ei tulisi tyrkyttää. Olen päättänyt, että en tyrkytä omaa tapaani muille, mutta kerron siitä mielelläni, Laila sanoo.

Hänen mielestään toisten käyttäytymisen arvostelu ei rakenna parempaa maailmaa. Sen sijaan martat voisivat jakaa tietoa vaatteiden kuluttamisesta ja antaa kunkin tehdä tiedon perusteella omat valintansa.

– En halua, että materiaalien uudelleen käyttäminen leimataan viherpiipertäjien hommaksi, vaan se on ihan talonpoikaisjärkinen asia, että materiaaleja arvostetaan, Laila sanoo.

Soilan mielestä martat voisivat opettaa ompelemista ja tehdä käsityöharrastamisesta tutumpaa ympäri Suomen.

– Ihmiset voisivat saada ideoita, mitä tehdä rikki menneille tai likaisille vaatteille. Kässämartat Lahesta on esimerkiksi ollut aika innostava. He tekevät käytetyistä materiaaleista kaikenlaista. Sellaista toimintaa voisi olla enemmänkin, Soila ehdottaa.

Se on ekoteko, kun et osta

Yhä useammalle vaatteiden myymisestä kirpputoreilla on tullut harrastus, ja samalla voi tienata muutamia euroja. Ovatko Soila ja Laila harrastaneet kirpputoreilla myymistä?

– Myin vähän aikaa sitten vintage-vaatteitani itsepalvelukirpputorilla viikon verran. Eivät ne kamalan hyvin menneet kaupaksi, joten en taida enää toiste kokeilla, Soila huokaa.

– Jos minun huushollistani poistuu jotain, se on sen kuntoista, ettei kukaan enää halua sitä, Laila nauraa.

Soila kertoo lahjoittavansa vanhat vaatteensa hyväntekeväisyysjärjestöille.

– Minä en luota siihen, että vaatteet päätyvät kierrättämisen kautta jonkun toisen käyttöön. Kuvittelen, että ne vain päätyvät kumminkin kaatopaikalle – tai pahinta, ne kuljetetaan kehitysmaihin. Se ei ole kierrättämistä, Laila sanoo.

Suomessa jokaisen asukkaan ulottuvilla pitäisi nykyään olla poistotekstiilien keräyspiste. Valtakunnallinen poistotekstiilien keräys alkoi vuoden 2023 alussa.

Osa kierrätykseen laitetusta tekstiilistä ohjataan sellaisenaan uudelleen käytettäväksi, osa käsitellään kierrätyskuiduksi, osa menee pienyrityksille uudelleenkäyttöön ja osa hyödynnetään energiantuotannossa.

– Olemme menossa hyvään suuntaan, mutta kenenkään ei tulisi kuvitella, että jos vain ostaa uutta ja kierrättää sen, tekee ekoteon. Suurin ympäristöteko on ostamaton tuote ja se, että jo ostetun käyttää mahdollisimman tarkasti loppuun, Laila sanoo.

Tavaroiden tarinoita

Kirpputorikierros alkaa tulla päätökseensä. Lailalla on korissaan farkkuhameen lisäksi saappaat. Soila on löytänyt pienen maton ja uimaleluja lapsenlapsilleen.

– Minusta on niin hauska nähdä kirpputoreilla elämän eri osa-alueita. Ihmiset ovat luopuneet tavaroista, joita ei enää tarvitse, ja joku toinen voi antaa niille uuden elämän. Hyvinvointi on jakautunut epätasaisesti. Täällä köyhempikin voi tehdä löytöjä edullisesti, Soila sanoo.

Toisin sanoen kirpputorit ovat aarreaittoja, romurykelmiä, kiertotalouden pelastajia ja myös huonoja tekosyitä ostaa aina vain uutta.

– Ovathan kirpputorit ainakin hyvää ajanvietettä, Laila toteaa.