Keittiö kaaoksesta toimivaksi – näin järjestäminen onnistui ammattilaisen ohjeilla

Keittiön kaapeista paljastui 44 mukia, unohtuneita karttoja ja mummon perunapuristin. Ammattijärjestäjä Ilana Aallon mukaan keittiön järjestämisen ydinkysymys on yksinkertainen: kuinka paljon tavaraa on oikeasti tarpeen säilyttää, jotta arki toimii.

Nostan puolisoni nähtäväksi harmaan, pallokuvioidun mukin. 
– Käytätkö tätä?
– En.
– Onko se sinulle korvaamattoman rakas?
– Ei.
– Voisiko sen sitten laittaa kiertoon?
Olen kaivanut keittiön komeroista kolmekymmentä kaksi keraamista mukia, kaksitoista erilaista retkimukia ja kolme nimikoitua kuksaa. Enemmän kuin riittävästi kahden aikuisen talouteen.
Kaappeihin tulee väljyyttä, jos saan osan näistä karsittua. Siinä auttavat ammattijärjestäjä Ilana Aallon kysymykset.  

Tavoitteena toimivuus

Keittiössämme on toimivia hyllyjä, mutta myös hyllyjä, joiden perälle ei näe. Tarjoilukulhot ja kattilat pitää kikkailla takaisin kaappeihin. Sieltä täältä löytyy tyhjiä patenttikannellisia lasitölkkejä ja paperipusseja täynnä kuivattua minttua tai omenaa.
Tavoitteeni on luoda keittiöön arkeamme palveleva järjestys. Porkkanat ja puurokattilat pitää saada helposti käyttöön, ja säilytysratkaisujen pitää joustaa sen mukaan, tarvitaanko tilaa suolasienisadolle vai kylmäkohotusta kaipaaville leiville.

Aallon mukaan suurin, ja oikeastaan ainoa virhe, minkä keittiön järjestämisessä voi tehdä, on se, että tavaraa on liikaa. Sen vuoksi keskeisin homma on karsiminen. Jos kaapit tursuavat, eikä mistään luovu, sotku palaa.
Perustan siis eteiseen poistopisteen, ison kassin, johon kerään lahjoitettavat asiat. Roskiin menevät lajittelen suoraan kierrätysastioihin.  
Oranssi, retrohenkinen muovikulho, josta ei tullutkaan hedelmävatia olohuoneeseen…? Eteisen kassiin. Kauniisti muotoiltu lasipullo, jota voisi käyttää kukkamaljakkona…? Lasinkeräykseen.  Retkilautanen, jonka muotoilu hannaa vastaan sekä säilytyksessä että rinkassa…? Eteisen kassiin.
Päätöksenteko on tiukkaa ajatustyötä. Aalto vinkkaa, että homma kevenee, kun ottaa komeron sijaan käsittelyyn yhden tavaralajin, vaikkapa lusikat.  
Sovellan ohjetta. Tyhjennän kerralla kokonaisen kaapin, mutta en tee kaikkia päätöksiä heti.
Kattiloiden sekaan jemmatut leivinpaperit saavat odottaa leivinpaperilaatikon setvimistä. Kuohuviinilasien viereen kasatut mukit käyn läpi samalla kuin varsinaisen mukihyllyn.  
Keittiön murheenkryyni, salaattilinko, jää pöydälle. Se tarvitsee oman paikan. Käyttäisin linkoa kasvisten pesussa, ellei sitä olisi niin työläs kaivaa esille ja työntää takaisin.

Perunapuristin hengenpelastajana?

Kattilakaapista löydän mummon vanhan perunapuristimen. Mitähän tällä voi tehdä? Internet kertoo, että vekotin pusertaa perunat gnocchi-taikinan raaka-aineeksi ja hedelmät soseeksi vauvalle. Ei meillä juuri syödä vauvanruokaa tai omatekoisia gnoccheja.
Toisaalta puristin toimii lihasvoimalla… Entä jos sähköt katkeavat viikoiksi, ja naapurista löytyy hampaaton, nälkiintynyt vanhus? Voisiko perunapuristin pelastaa jonkun hengen?
Joskus karsiminen hidastuu, koska tavaroihin liittyy tunteita. Aalto tunnistaa kodinraivaajista tyyppejä, joiden avulla oman ajattelun mekanismeja voi jäsentää. 
Fantasiaminä säilyttää ylellistä illallisastiastoa, vaikka arkiminä hiihtää kalsareissa ja lämmittelee eineksiä. Velvollisuudentuntoinen säästää isoäidin perintölautaset, koska äitikin säästäisi. Markanvartija miettii, kuinka paljon leipäkoneeseen kului rahaa.
Omassa keittiössäni puuhaa kaikkeen varautuva luova kierrättäjä, joka näkee loputtomasti mahdollisuuksia tyhjissä maustepurkeissa ja varmistaa, että kotivarasta riittää tarvittaessa myös muille.
Päätän, että jos sähköt katkeavat ja naapurin mummon hampaat tippuvat, perunapuristimelle löytyy vaihtoehtoja.

Paikka salaattilingolle

Karsimisen lisäksi pitää ratkoa, missä ja miten mikäkin purnukka kannattaa säilyttää. Aalto tarjoaa ohjenuoraksi sen, kuinka usein tavaraa käytetään. Harvoin käytetyt kauemmas, usein tarvittavat käden ulottuville.
Mutta miten järjestää kulmakaappi, jonka kapeat hyllyt jatkuvat kaapin seinän taakse? Sinne ei näe, eikä ylläkään, jos edessä on jotain. 
Käyn mielessäni läpi tavaroita, joita käytän harvoin ja joita osaan tarvittaessa etsiä.
Tyhjät, patenttikantiset lasipurkit! Niitä kertyy, kun syksyllä säilötty sato hupenee. Kulmakaapin ylähyllyn perällä ne ovat poissa tieltä, mutta koska tarvitsen niitä säilönnässä, en unohda niitä.
Kulmakaapin alemman hyllyn oviaukkoon asettelen salaattilingon. Kätevä paikka napata, vaivaton palauttaa. Lingon saa myös siirrettyä helposti syrjään, kun pitää päästä käsiksi kaapin seinän takana oleviin tavaroihin.

Näkymiä jääkaappiin

Jääkaapin vihannes- ja juureslokeroissa vallitseva pussien sekamelska ei houkuttele kokkaamaan. Apu löytyy läpinäkyvistä säilytyslaatikoista. Niihin järjestetyt kasvikset näkee kerralla. Leivontapäivänä ne voi nostella kylmälaukkuihin.
Yksin laatikot eivät auta pysymään kärryillä jääkaapin sisällöstä tai käyttämään sitä paremmin. Tarvitsen myös rutiineja.
Marttojen Kodinhoitokirja neuvoo tarkistamaan jääkaapin sisällön kerran viikossa. Uusi säilytysjärjestelmä helpottaa tätäkin, sillä laatikossa myös ylähyllyn elintarvikkeet on helppo ottaa pöydälle tutkittavaksi.

Kalenteroi kierrätys

Kun ravistelen viisi vuotta sitten kuivatut sikurirouskut surutta biojätteeseen, tajuan, että luopumislihakseni on vahvistunut. Luopumislihas tarkoittaa kykyä tehdä päätöksiä eli erottaa, mikä on olennaista juuri nyt.  
Siivouskomerosta lähtee niin paljon tavaraa, että komeron lattialla pyörineelle bokashirouheelle vapautuu oma hylly. Bokashikompostia en tosin ole saanut pystyyn, mutta haaveilen siitä edelleen.
Aalto neuvoo kalenteroimaan ajan poistettavien tavaroiden kierrättämiselle, jotta nyssäköistä ei synny uutta sotkua. Sovellan ohjetta ja teen kesäkuun alkuun merkinnän: Oletko aloittanut bokashikompostin? Jos et, laita kamppeet kiertoon.
Minimalismin unelmaa kodistamme ei tule, mutta kun homma on valmis, kaappien sisältö on helppo hahmottaa. Viimeiseksi pöydälle jää kasa retkikarttoja ja kodinkoneiden käyttöohjeita. Niille voisi raivata paikan olohuoneeseen. Olohuoneessa aion testata vielä yhtä Aallon ohjetta: pilkon raivauksen vartin mittaisiin paloihin.

Jutun lähteinä on käytetty Paikka kaikelle -blogia sekä Ilana Aallon haastattelua ja Instagram-tiliä.