Kasvikset sopivat opiskelijan kukkarolle – Aasialaisista kaupoista tekee löytöjä

Ella Rautiaisen lautanen täyttyy edullisista juureksista ja kasviproteiinin lähteistä. Kasvisruokien puolesta martta puhuu myös lasten kokkikerhossa, jota hän vetää opintojensa ohella.

”Kasvikset ovat kalliita.” Tämän myytin helsinkiläinen opiskelija Ella Rautiainen (28) haluaa murtaa.

– Kasvisruokavalio mätsää pienen budjetin kanssa tosi hyvin – eritoten nyt, kun lihan hinta on noussut ja samalla kasvisvaihtoehtojen määrä on noussut räjähdysmäisesti.

Ella huomauttaa, että jos ostoskoriin poimii lähinnä uusia lihankorvikkeita, kauppalaskun loppusumma voi olla tuntuva. Mutta jos kasvisvaihtoehtoja lähtee miettimään ja tutkimaan tarkemmin, hinnat voivat yllättää iloisesti.

– Minä ja puolisoni teemme paljon ruokaa ihan vaan kasviksista. Viikoittain syömme paistettuja vihanneksia, eli laitamme mitä vaan kasviksia suupaloiksi pannulle ja maustamme ne esimerkiksi mustalla etikalla, hoisin-kastikkeella tai teriyaki-kastikkeella.

Kaupasta pariskunta kantaa kotiin papuja, linssejä ja kasviksia; perunaa, bataattia, punajuurta, porkkanaa.

– Kausituotteena tankoparsakin on halpaa, Ella vinkkaa.

Hintatietoinen vertailee

Satokausien seuraaminen kannattaa myös hedelmäosastolla. Hyvien Marttojen puheenjohtajana toimivan Ellan suuria rakkauksia ovat elo-syyskuussa kypsyvät kotimaiset luumut ja loka-marraskuussa kauppoihin saapuvat satsumat.

Myös osa lihankorvikkeista pystyy kilpailemaan hinnallaan lihatuotteiden kanssa. Esimerkiksi kasvipohjaista jauhismurua saa kaupasta noin 12 euron kilohintaan, joka on vain himpun verran enemmän kuin naudan jauheliha (runsaat 11 euroa kilo).

Pienituloisena opiskelijana Ella on tottunut vertailemaan kauppojen hintatasoja. Hän tietää, että huokeutta hakevan asiakkaan kannattaa tehdä viikon ruokaostokset isoissa marketeissa ja hakea lähikaupoista vain täydennyksiä.

Helsingin keskustassa asuvina Ella ja hänen puolisonsa ovat oppineet hyödyntämään aasialaisia ruokakauppoja, joita esimerkiksi Hakaniemessä on useita.

– Niistä saa tuotteita, jotka ovat halvempia kuin marketeissa, mutta todennäköisesti myös paljon tuntemattomampia keskivertosuomalaiselle.

Kahdesta pahasta pienempi

Julkisessa keskustelussa pohditaan usein, onko ympäristön näkökulmasta oikein syödä kaukomailta rahdattuja kasvistuotteita.

Ella on noudattanut kasvisruokavaliota 12-vuotiaasta saakka, ja hän tiedostaa, että myös kasvisruoan tuottaminen ja kuljettaminen rasittavat ympäristöä. Hän kuitenkin ajattelee, että kahdesta pahasta on valittava pienempi. Hän suosii mieluummin kasviksia, kuin on mukana kasvattamassa lihan kysyntää.

Monia mietityttää myös uusien kasviperäisten tuotteiden alkuperä. Elintarvike on ehkä valmistettu Suomessa, mutta sen raaka-aineet tulevat muualta. Onko se silloin riittävän kotimaista?

Ellan mielestä ajatuksemme siitä, mikä on suomalaista, on liian kapea. Folkloristiikan opiskelijana hän tutkii kansanperinteitä ja ymmärtää kyllä ihmisten halun pitää kiinni perinteistä ja suomalaisuuteen liittyvistä vanhoista mielikuvista. Mutta:

– Suomalaisuus tarkoittaa niin montaa asiaa. Jos annamme itsellemme luvan ajatella myös suomalaista ruokakulttuuria eri tavalla, ehkä olisi helpompaa ottaa vastaan myös erilaisia kasvisruokavinkkejä.

Outoa vai erilaista?

Kansainvälistä näkökulmaa kasvisruokiin ja ruokakulttuuriin Ella on saanut osa-aikatyössään lasten kokkikerhon vetäjänä. Kerhossa käy paljon maahanmuuttajaperheiden lapsia, joiden juuret ovat Etelä-Aasiassa.

– Varsinkin intialaisista perheistä tulevat lapset ovat kasvissyöjiä, mutta he eivät kehtaa kertoa sitä muille. Uskon, että se on erilaisuuden pelkoa.

Joillakin kantasuomalaisilla lapsilla on yhä sellainen asenne, että kasvisruoat ovat epäilyttäviä ja kasvissyönnissä on jotain outoa.

– Olen aika varma, että nämä ajatukset tulevat kotoa.

Ella on pystynyt helpottamaan kasvissyöjälasten asemaa kertomalla, että he tekevät kerhossa kasvisruokia hänen takiaan.

– Olen siis tehnyt itsestäni ’syypään’. Se on auttanut.

Liharuokiin tottuneet lapset saattavat sanoa uusista ruoista ”hyi”. Silloin vetäjä korjaa nopeasti, ettei kyseinen ruoka ole pahaa tai outoa. Se on vain erilaista, kuin mihin he ovat tottuneet.

Marttana Ella kannustaa koululaisia maistamaan kaikkea. Hän on myös tähdentänyt, ettei uusista ruoista ole pakko tykätä. Tähän saakka metodi on toiminut mainiosti.

– Olen ylpeä kerholaisistani, koska he aina uskaltavat maistaa. Useamman kerran he ovat myös sanoneet, että hei, tää onkin hyvää!

Kasvikset perheen valintana

Kokkikerhoa vetäessään Ella on oivaltanut, että Suomessakin on nykyään kokonaisia perheitä, jotka eivät syö lihaa.

– Kun minä kasvoin Sipoon Söderkullassa, siellä ei todellakaan ollut kasvissyöjäperheitä. Kasvissyöjät olivat aina yksittäisiä henkilöitä. Sama juttu on omassa kaveriporukassani: he ovat itse päättäneet, että ovat vegaaneja tai eivät syö punaista lihaa.

Ellasta on mielenkiintoista nähdä, millaiseen ruokakulttuuriin hänen ikäluokkansa perustamien perheiden lapset kasvavat. Omasta tulevaisuudestaan hänellä on jo ajatus.

– Jos meidän perheeseen tulee lapsia, en aio opetella liharuokien laittamista. Mutta haluan myös antaa heille mahdollisuuden päättää, mitä he syövät. Jos lapseni haluavat mennä kavereiden kanssa Mäkkäriin ja ostaa euron juustohampurilaiset, niin saavat he sen tehdä.