Kasvikset kotipuutarhasta – huoli ympäristöstä sai muutoksen aikaan

Lahtelaisen Pirjo Jokisen puutarha ruokkii niin ihmisiä kuin perhosiakin. Ruokavaliomuutoksen myötä puutarhan antimet ovat nousseet entistä isompaan rooliin.

Tänä kesänä Pirjo Jokisen (67) kotipuutarhan kurkussa oli niin paljon hedekukkia, että hän keksi käyttää niitä salaatissa. Sekaan tomaattia – tällä kertaa kaupasta, koska omat eivät ole vielä kypsiä – ja hiukan happamanmakeaa saskatoonia hallaharsolla suojatusta marjapensaasta.

Vihersalaattiin salaatinlehtiä taloa kiertävältä terassilta, pihamaalta villinä kasvavaa siankärsämöä, poimulehteä ja viinisuolaheinää, pehmeistä voikukanlehdistä napsittuja kärkiä. Päälle loraus valkoviinietikkaa sekä mauksi että taittamaan voikukan kitkeryyttä.

Kasvimaalta kaivettujen perunoiden kyytipojaksi öljyä, voita, pakastettua sitruunankuorta, sitruunatimjamia yrttiruukusta.

Ja ei kun syömään!

Pirjo saa puutarhastaan suuren osan aterioidensa raaka-aineista. Kesällä tuoreena, talvella kuivattuna, purkkisäilykkeenä tai pakastettuna.

Lehti- ja villivihannesten, marjojen, yrttien, perunoiden, kurkkujen ja tomaattien lisäksi Pirjon puutarhassa kasvaa esimerkiksi paprikaa, chiliä, valkosipulia, kurpitsoita, papuja, parsaa ja luumuja.

– Syön paljon raakaravintoa. Kesäisin saattaa mennä päivä, etten syö lämmintä ruokaa lainkaan, hän kertoo.

Huolesta toimintaan

Puutarhassa riittää ravintoa myös hyönteisille ja linnuille. Perhoset esimerkiksi rakastavat erilaisia minttuja.

– Minulla on viherminttua, erilaisia piparminttuja, huiskuvuoriminttua, kivikkokäenminttua ja aitokissanminttua, Pirjo kertoo.

Kutsumattomiakin vieraita on tullut: espanjansiruetanat löysivät pihan viime kesänä. Ennen puutarha sai kasvaa niittymäisenä, mutta nyt Pirjo on joutunut leikkaamaan nurmikkoa.

Multasäkkejä Pirjo ei kanna kaupasta. Uutta, ravinteikasta maata syntyy, kun hän sekoittaa käytettyyn multaan bokashikompostia.

Bokashi ja niityttäminen ovat olleet askelia kohti luonnonmukaista puutarhaa. Askelia on motivoinut kasvava huoli ympäristöstä.

Viitisen vuotta sitten ahdistus ilmastonmuutoksesta kasvoi niin suureksi, että Pirjo päätti muuttaa ruokavaliotaan. Hän alkoi pikkuhiljaa jättää lihan pois lautaselta ja luopui lopulta eläinperäisistä tuotteista lähes kokonaan.

Makumaailma piti opetella uudelleen.

Vinkkejä Pirjo on hakenut oman marttayhdistyksensä, Keski-Lahden Marttojen, kasvisruokakursseilta.

– Myös teemailloissa, vaikkapa voileipäkakkuillassa, tehdään vegaaninen vaihtoehto.

Tänä vuonna yhdistyksessä on opiskeltu herneiden ja papujen käyttöä, ja Hämeen Puutarhamartoilla oli ilta niiden kasvatuksesta. Pirjo on ollut puutarhamarttojen vetäjä, mutta nyt nuoremmat ovat luvanneet ottaa vastuuta toiminnasta.

Helppoa ruoanlaittoa

Ruokavaliomuutoksen myötä Pirjon ruoanlaitto on yksinkertaistunut. Ateria syntyy siitä, mitä kulloinkin on tarjolla.

Vihannesten lisäksi marjoja ja sieniä kuluu paljon. Lihankorvikkeet sen sijaan eivät ole tuntuneet suun myötäisiltä.

Tofua Pirjo alkoi syödä noin vuosi sitten, jotta saisi enemmän proteiinia. Aluksi siitä oli hankala saada maukasta. Apu löytyi mausteista, esimerkiksi soija- ja thaikastikkeesta ja pippurista. Valmiiksi marinoitua kylmäsavutofua Pirjo syö nykyään sellaisenaan leivän päällä.

Sen sijaan soijarouhetta hän ei ole vieläkään saanut maistumaan. Se on löytänyt paikkansa sämpylöissä.

– Proteiinia saa myös kokonaisista ryyneistä, ohrasta ja tattarista. Keitän kerralla kilon ja pakastan osan annospusseihin. Pehmeiksi liotettuina ryynejäkin voi käyttää sämpylöissä.

Kätevä raaka-aine aterioihin on purkkisäilyke, jonka Pirjo tekee yhdistelemällä erilaisia vihanneksia kuten papuja, kurpitsaa, tomaattia, sipulia ja porkkanaa.

Hän keittää vihanneksista tehtyä hakkelusta pienessä määrässä vettä, niin että kasvien entsyymitoiminta lakkaa. Sekaan loraus etikkaa ja ripsaus suolaa. Keitos kiehuvana purkkiin, purkki kiinni ja ylösalaisin, jotta se pysyy ilmatiiviinä.

– Vihannessäilykkeen voi heittää suoraan keittoihin ja patoihin. Myös puoliso laittaa niitä omaan makkarakeittoonsa ja jauhelihakastikkeeseensa, Pirjo kertoo.

Flunssaa vain harvoin

Huoli ympäristöstä ei ole ruokamuutoksen myötä kadonnut, mutta Pirjo kokee, että terveysvaikutukset ovat olleet hänelle tajunnanräjäyttäviä.

– En tiedä, mikä on syy tai seuraus, mutta sen jälkeen, kun aloin käyttää villivihanneksia, nivel- ja lihaskivut sekä oudot juilimiset lakkasivat, ja iho parani, hän kertoo.

Atooppinen kutina katosi ja päänahka rauhoittui, kun Pirjo jätti maitotuotteet pois.

Pirjo kertoo, että vegaanisen ruokavalion myötä paino on laskenut normaaliksi, turvotus kadonnut ja olo on virkeä. Flunssa on harvinainen vieras.

Pirjo arvioi, että flunssien vähenemiseen on vaikuttanut valkosipuli. Hän pilkkoo valkosipulin oliiviöljyyn ja käyttää öljyn paistamiseen. Toisinaan iskee rasvan ja suolan kaipuu, sillä kuitupitoisen ruokavalion ansiosta aineenvaihdunta toimii tehokkaasti. Silloin Pirjo herkuttelee juustolla.

Asenteet muutoksessa

Ruokamuutoksen alussa Pirjo kaipasi ihmisiä, joiden kanssa puhua aiheesta. Siinä missä kasvissyönti on yleistä nuorten keskuudessa, harva Pirjon ikäinen on vegaani. Pirjon valinnat herättivät ennemminkin vastarintaa.

Ajan myötä muutos on normalisoitunut sekä Pirjolle itselle että toisille. Jos eri yhteisöjen tapaamisissa ei ole tarjolla mitään vegaanista, hän joustaa.

Mutta ei ravintolassa.

– Maksavana asiakkaana minulla on oikeus vaatia vegaaniruokavalion huomioon ottamista, jotta vaihtoehtoja myös tulisi, Pirjo toteaa.