”Ennen kuin liityin Marttoihin, ajattelin sen olevan joku superihmisten kerho”

Vaikka Thomas Hakala ei ole koskaan asunut Helsingin Kalliossa, liittyi hän Kallion Uusiin Marttoihin kesällä 2019 ja toimii nykyään jopa yhdistyksen puheenjohtajana.

– Työpaikkani sijaitsee Sörnäisissä ja kerran työpaikan kahvipöydässä jutusteltiin viikonlopun kuulumisista. Minua oli puraissut hirveä ompelukärpänen ja kun kerroin kaikesta, mitä olin puuhaillut, työkaverini kysyi kuulunko minä Marttoihin, kun olen niin marttahenkinen, Thomas kertoo.

“Siitä alkoi tämä minun vallankaappaus kohti huippua”

Työkaveri vinkkasi omaa marttayhdistystään, joka oli vasta 2018 perustettu Kallion Uudet Martat. Thomas oli alun perin luullut, että marttayhdistys valitaan asuinpaikan perusteella, mutta kun hän kävi tämän nuorekkaan marttayhdistyksen tapaamisessa, huomasi hän löytäneensä mahtavan ja samanhenkisen porukan.

– Liityin heti mukaan ja siitä alkoi tämä minun vallankaappaus kohti huippua, Thomas nauraa.

Nykyään Thomas asuu Hyvinkäällä, opiskelee Tampereen yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä ja tekee IT-hommia valtiolle, virkapaikkana Helsinki. Vaikka työt sekä opiskelu onnistuvat lähes kokonaan etänä, hän kulkee usein näiden kolmen kaupungin välejä. Kun hän pääsee käymään Helsingissä, tulee hän usein juuri marttayhdistyksensä tapaamiseen.

– Se suuri hyöty ns. kaupungista maalle muuttamisessa oli, että sain itselleni viljelyspalstan täältä Hyvinkäältä heti kun semmoista hain! Helsingissä on todella pitkän jonot siirtolapuutarhojen palstojen vuokraamiseen.

Puolen aarin (n. 5 metriä kertaa 10 metriä) kokoiselta palstalta tuli ensimmäisen kasvukauden jälkeen kaksi kesäkurpitsaa, pari kourallista tomaatteja ja papuja sekä paljon mangoldia. Työn määrä oli suuri, vaikka sato oli pieni, mutta Thomasin mielestä sadon määrä ei ollut se tärkein asia.

– Pääsin kokeilemaan ja oppimaan. Olin niin innoissani uudesta palstasta, että kun kevään ensimmäiset lämpimät kelit sattuivat kohdalle, olin heti istuttamassa ensimmäisiä taimia. Valitettavasti halla taisi syödä suurimman osan sadosta, mutta ensi keväänä kokeilen kärsivällisesti uudestaan.

“Paistatteko te jotain, täällä haisee vähän palanut?”

Puutarhahommien lisäksi Thomas pitää monista eri kädentaidoista: ompeleminen, puutyöt, savityöt, metallityöt, ruoanlaitto… Marttailussa on hänen mielestään kyse juuri tekemisestä, uteliaisuudesta ja uuden oppimisesta.

– Yksi ensimmäisiä marttatapahtumia, jossa kävin, oli juurileivontakurssi. Kurssia vetänyt martta laittoi yhden mallileivän paistumaan, ja sitä odotellessa unohduimme kaikki keittiön viereiseen huoneeseen rupattelemaan mukavia. Yhtäkkiä ovelta kuuluu koputus ja joku tyyppi kurkkaa sisään ja kysyy ’paistatteko te jotain, täällä haisee vähän palanut’. Siinä sitten kiireellä otettiin leipä uunista ulos ja vaikka siinä olikin vähän tummahko kuori, se oli paras leipä, jota olen koskaan syönyt.

Thomasin mielestä marttailu sopii moneen eri elämänvaiheeseen, sillä marttailusta voi tehdä juuri sellaista, kun itse haluaa. Mikä pysyy samana, on marttailun henki: puuhaillaan yhdessä intohimolla ja toisista välittäen.

– Ennen kuin liityin Marttoihin, ajattelin sen olevan joku superihmisten kerho, jossa pitää jo osata kaikki etukäteen. Oikeasti tämä on toimintaa, jossa pääsee kehittymään ja kasvamaan ihmisenä sellaisten asioiden äärellä, jotka itseä kiinnostavat.