”En ikinä kuvitellut, että minusta tulisi martta!”

Raili Mässeli ei tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään. Naapurit ehdottivat, että hän menisi marttailtaan.

Kun Raili Mässeli (68) muutti Kotkasta Virolahdelle vuonna 2005, hän ei tuntenut paikkakunnalta miehensä lisäksi ketään.

– Kävin vielä Kotkassa töissä, ja yhteen suuntaan oli työmatkaa 60 km. Jouduin siis lähtemään aamuisin anivarhain ja tulemaan myöhään illalla takaisin. Tuntui siltä, etten ehtinyt tutustumaan kehenkään tai harrastamaan mitään, Raili kertoo.

Kun hän tutustui naapureihinsa ja kertoi aikatauluongelmastaan, he ehdottivat paikalliseen marttailtaan menemistä. Vuonna 2009 Raili liittyikin Virolahden Marttayhdistyksen Kirkonseudun toimintaryhmään.

– En Kotkassa asuessani ikinä kuvitellut, että minusta tulisi martta! Täti kuului aikanaan Marttoihin, mutta ei minulla ollut muuten mitään tietoa marttajärjestöstä.

Kun Virolahden Marttayhdistyksen toiminta oli loppua aktiivisten toimijoiden puutteeseen, Railin toimintaryhmä lakkautettiin ja kaikki toimintaryhmän jäsenet siirtyivät Virolahden Marttayhdistyksen alaisiksi. Näin yhdistys pääsi jatkamaan toimintaansa. Raili lähti mukaan uudelleen järjestäytyneen yhdistyksen hallitukseen ja hänen vastuulleen tulivat eritoten retkien ja reissujen järjestämisen.

Raili oli myös mukana Kymenlaakson Marttapiirin hallituksessa, mutta hänen hallituskautensä päättyi tänä keväänä. Marttapiirissäkin toimimisessa oli hyvä yhteistyön henki.

Paikkakunnilla on suuria eroja yhdistyksissä, mutta kaikki on kuitenkin sitä samaa mukavaa marttailua.

– Olin aikanaan aktiivinen ammattiyhdistyksissä ja muissa enemmän ja vähemmän poliittisissa järjestöissä. Olen myös aina tykännyt laulaa, joten minne vain menenkin, yritän löytää itselleni lauluporukan. Virolahdelta löysin sen Eläkeliiton toiminnasta.

Yksi mukavimmista tapahtumista, jota Raili on päässyt järjestämään Virolahden Martoissa, on yhdistyksen jokavuotinen puurojuhla.

– Meillä on kylällä vanha VPK:n talo, jossa me sitä juhlaa järjestetään. Kaikki kyläläiset ovat kutsuttu mukaan ja juhlassa on tarjolla meidän marttojen keittämää riisipuuroa, torttuja ja kahvia.

Pandemia laittoi puurojuhlan vähäksi aikaa paussille, mutta kävijöitä on joka vuosi yli sata. Vaikka juhlaan osallistuminen on täysin ilmaista, monet juhlien vieraista halusivat maksaa osallistumisestaan. Marttojen täytyi keksiä jokin toinen tapa, jolla kyläläiset saisivat tukea yhdistystä ja puurojuhlaa.

– Me halutaan tarjota kyläläisille puurojuhla ilmaiseksi ja mietittiin vähän aikaa, mikä olisi hyvä tapa tukea meitä… Lopulta me ruvettiin myymään arpoja! Lähes kaikki arpajaisten palkinnot ovat marttojen talkoilemia, oli se sitten leivonnaisia tai käsitöitä. Arpajaisista tulee rahaa sen verran, että puurojuhlan tarvikkeet saadaan niillä katettua seuraavalle kerralle.

Tällainen koko kylän mukaansa ottava toiminta ei onnistuisi kaikkialla Suomessa ja Railin mielestä on tärkeää muistaa, että marttailu on hyvin erilaista maalla ja kaupungeissa.

Marttailussa on toiminnan rajana vain oma mielikuvitus. Uudet martat vievät marttailua aina eteenpäin.

– Kaikki, mikä toimii Helsingissä, ei välttämättä toimi muualla. Paikkakunnilla on suuria eroja yhdistyksissä, mutta kaikki on kuitenkin sitä samaa mukavaa marttailua. Erilaisuus on rikkautta!

Tärkeintä Railin mielestä on, että yhdistykset muistavat ottaa uudet martat lämmöllä mukaan toimintaansa. Marttailussa on toiminnan rajana vain oma mielikuvitus ja uudet martat vievät marttailua aina eteenpäin.

– Olen joskus sanonut, että kaikki laillinen on mahdollista martoista! Olkaa siis avoimia ja ystävällisiä, niin kuin minullekin oltiin aikanaan.