Emolehmätilan emäntä pitää puuropäivän viikoittain – Monipuolinen kaura on suosikkivilja

Lapinlahtelaisen Paula Murtomäen pakastimesta löytyy oman luomutilan pelloilla laiduntaneiden nautojen lihaa. Terveyttä vaaliakseen hän on alkanut lisätä kasvisten määrää liharuoissa.

Lapinlahden Marttojen puheenjohtaja Paula Murtomäki (54) tottui lapsena siihen, että jauhelihakastikkeessa ei ole juuri muuta kuin lihaa. Lihakeitto syntyi jauhelihanöttösistä, perunasta ja liemestä.

Viime aikoina Paula on alkanut liharuokia tehdessään lisätä kasvisten osuutta ja vähentää lihan määrää. Muutosta on motivoinut keskustelu siitä, että lihan käyttöä pitäisi vähentää terveyssyistä.

– Eihän me nyt kukkaan tässä nuorruta. Minäki oon elämäni aikana syönyt aika paljon perunaa ja jauhelihakastiketta ketsupilla, Paula toteaa.

Nykyään Paula laittaa jauhelihakastikkeeseen myös tomaattia ja esimerkiksi kuivattua persiljaa. Lihakeittoon hän heittää perunan lisäksi vaikkapa porkkanaa ja lanttua.

– Nopea kokki tekkee keiton niin, että keittojuurekset on kaupan pakastealtaasta. Tuoretta saa pilkkomalla juurekset itse, Paula sanoo.

Liha on useimmiten itse kasvatettua nautaa omasta pakkasesta, sillä Paula on päätoiminen emolehmätilan emäntä. Emolehmätilalla tuotetaan vasikoita lihakarjan kasvatukseen.

Uusien perunoiden aika

Keväällä oman marttayhdistyksen kasvisruokakurssilla testattiin kasviksista tehtyjä proteiinijalosteita, mutta ne eivät sykähdyttäneet Paulaa riittävästi. Paulan puolisolle soijarouheet ja härkikset eivät uppoaisi lainkaan.

Perinteisistä suomalaisista arkiruoista vähälihaisempia vaihtoehtoja Paulan keittiössä ovat hernekeitto, kaalilaatikko ja pinaattivelli. Hernekeittoon Paula laittaa vähän enemmän porkkanoita ja hiukan vähemmän lihaa. Kaalilaatikkoon saa ruokaisuutta kotimaisilla kaurasuurimoilla.

Ennen juhannusta alkaa uusien perunoiden ja sillin syönti. Silloin pääruokana ovat perunat. Niille saa herkullisen kastikkeen kiehauttamalla kesäsipulia voissa.

Paulan kotiseudulta Pohjois-Pohjanmaalta löytyisi kasvisruokarepertuaariin imelletty perunalaatikko, mutta sitä Paula ei ole tohtinut pohjoissavolaiselle puolisolleen tarjota, koska paksusta tankkimaidosta tehty keittomainen juhannusjuustokaan ei maistunut.

– Täällä jos tekkee perunaruoan, saa melekein sanoa, että ne puhhuu huupasta eli tavallisesta löysästä perunamuusista, Paula arvioi.

Makua tomaattimurskasta

Muutokset lautasella huomaa siitä, miltä ruoka maistuu. Paula on löytänyt maukkautta tomaattisoseista. Sitä voi lisätä jauhelihakeittoon, lohikeittoon, jauhelihakastikkeeseen ja oikeastaan melkein mihin tahansa. Perheenjäsenille keittokokeilut ovat maistuneet ja saaneet heiltä kehuja.

– Kaupan hyllyt notkuupi tomaattimurskaa, ja sitä on vaikka millä eri mausteilla, vaikkapa basilikalla ja valkosipulilla, Paula sanoo.

Maun lisäksi tomaattijalosteet tuovat sapuskaan ruokaisuutta. Jos tomaattimurska on kaapista loppu, Paula saattaa pilkkoa mukaan kirsikkatomaatteja. Tomaatin lisäksi Paula saa liharuokiin makua ja samalla lisää kasviksia paistamalla jauhelihan sekaan sipulia, purjoa tai mitä milloinkin sattuu olemaan.

Puuro käy lounaastakin

Aamuisin Paula syö kaurapuuroa, mutta puuro käy myös hyvästä lounaasta. Paula pitää puuropäivän vähintään kerran viikossa. Riisipuuronkin voi keittää keskellä kesää. Se maistuu kanelin ja sokerin kanssa erityisen hyvin kymmenvuotiaalle tytölle, jolle Paula ja hänen puolisonsa ovat tukiperheenä.

Lounaspuuroksi Paulalla on useampia vaihtoehtoja. Riisin ohella kelpo ateria syntyy kaurasuurimoista, mannakaurasuurimoista tai maitoon keitetyistä puurohiutaleista. Puolison herkkua on mannapuuro.

Marttahommissa on pitänyt miettiä, mitä gluteenittomille syöjille tarjotaan. Se on herättänyt Paulan kokeilunhalun, ja niinpä hän käyttää kauraa puuron lisäksi esimerkiksi letuissa.

Muutkin gluteenittomat vaihtoehdot ovat päätyneet Paulan leivontakaappiin. Valmiista seoksesta, jossa on riisijauhoa, tummaa täysjyväriisijauhoa, maissijauhoa, perunajauhoa ja psylliumia, syntyi erityisen hyviä viineripullia. Pullan keskelle tuli silmä kreemistä ja rahkasta.

Myös sydänterveysvaikutukset motivoivat Paulaa kauran käyttämiseen. Kauran betaglukaani alentaa LDL-kolesterolia.

– Ja kauran viljely onnistuu Suomessa hyvin. Jos jottain viljaa ruppeisin viljelemään, se ois ehottomasti kaura. Se on tuottosa ja käytöltään monipuolinen, Paula sanoo.

Työkaverina maaperäeliöt

Mäntylän tila on Paulan puolison, Risto Tikkasen, kotitila. Kun tila siirtyi Ristolle 1990-luvun alkupuolella, se vaihdettiin luomuun.

Paulalle ja Ristolle on tärkeää, että maata hoitavat madot ja muut maaperäeliöt. He ruokkivat peltojaan karjanlannalla, pehkulla ja eläimiltä ylijääneillä heinillä.

Orgaaninen aines antaa maaperäeliöille töitä, ja lisää maan muhevuutta. Apiloiden, herneiden ja muiden palkokasvien juurinystyröissä elävät bakteerit taas pitävät huolen siitä, että maassa on typpeä.

Kärsämäellä, Paulan kotipaikan pelloilla, kasvaa luonnon monimuotoisuutta lisääviä niittykukkia, hirvien ja peurojen sapuskaksi tarkoitettuja rehukasveja sekä nurmea, joka estää ravinteita valumasta vesistöön.

Kun Paula siirsi kotipaikkansa pellot luomuun 2012, hänen äitinsä epäili, ettei niillä tule kasvamaan mikään. Toisin kävi.

– Siinä kasvo niin paljon nurmi, että se oli ihan älytöntä se kasvu, Paula kuvailee.