Elämänmittainen suhde – Millainen on sinun ruokasuhteesi?

Aika päästä rantakuntoon ja tarkkailla syömistä – vai onko sittenkään? Hyvä ruokasuhde ei rakennu kielloille, säännöille ja ehdottomille määräyksille. Joustava asenne syömiseen on tavoittelemisen arvoinen.

Ruokaympäristöämme leimaa yltäkylläisyys ja valtava tarjonta elintarvikkeista. Toisaalta erilaiset tiukat dieetit ja ruokaremontit vilahtelevat puheissamme ja näkyvät markkinoinnissa. Lähes puolet suomalaisista aikuisista on vyötärölihavia, toisaalta moni normaalipainoinen nuori kokee itsensä ylipainoiseksi. Varma kesän merkki on puhe bikinikunnon saavuttamisesta.

Äärimmäisyydet leimaavat herkästi ruokaan liittyvää keskustelua. Miten tällaisissa oloissa pystyy suhtautumaan ruokaan mutkattomasti ja nauttien, ja tekemään samalla terveellisiä valintoja? Kuinka syntyy hyvä ruokasuhde?

Ota rennosti

Ruokasuhteella tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä ajattelemme ruoasta ja syömisestä sekä sitä, millaisia merkityksiä niille annamme. Suhde ruokaan syntyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Ruokasuhteeseen nivoutuvat elämän eri osa-alueet; tunteet, sosiaaliset verkostot, kulttuuri.

Ruokasuhde muuttuu läpi elämän. Lapsuuden herkut saattavat olla erilaisia kuin tämän päivän nautinnontuojat. Ehkä joskus ruokasuhde on tuntunut ahtaalta, mutta toisina aikoina ruoka on tuonut paljon iloa. Kenties olet oppinut vuosien varrella leipomaan erityisen ihanaa leipää ja nauttimaan sekä tekemisestä että tuloksesta.

Tasapainoinen ruokasuhde ei tarkoita sitä, että ajatuksemme ja ateriavalintamme olisivat aina täydellisiä, päinvastoin. Jos jonakin päivänä ruokailu ei mennyt kuin lautasmallissa, ei se merkitse maailmanloppua. Joustava suhtautuminen syömiseen kertoo fiksusta ruokasuhteesta. Joustavuus on usein myös onnistuneen painonhallinnan ja monipuolisten ruokavalintojen perusta.

Jokaisen kannattaa joskus pysähtyä pohtimaan omaa suhtautumista ruokaan, kunhan sen tekee lempeästi, ei arvostellen. Tasapainoista ruokasuhdetta voi harjoitella esimerkiksi kuuntelemalla kehon viestejä nälästä ja kylläisyydestä. Ruoasta saa nauttia hyvällä omallatunnolla, ja jos se ei tunnu luontevalta, sitä voi opetella. Vaalimalla ruokarauhaa tuemme omaa ja toistenkin myönteistä asennetta ateriointiin.

Arvosta ja hellittele

Ruokasuhteeseen liittyy keskeisesti kehosuhde: se, mitä ajattelemme kehostamme ja miten siihen suhtaudumme.

Omalle keholle kannattaa puhua samalla tavalla kuin ystävälle. Tuskin kukaan haluaa sättiä tai arvostella ystävää, tai puhua hänelle ilkeästi. Tällä tavoin moni kuitenkin kommentoi omaa ulkomuotoaan. Oma kehoa koskevat ajatukset voivat olla ikäviä ja sisäinen puhe halveksivaa.

Sen sijaan, että jupiset omalle peilikuvallesi, kiinnitä vaihteeksi huomiota siihen, miten hyvin kroppasi toimii: kannoit kauppakassit kotiin, kuljit työmatkan pyörällä, ulkoilutit koiraa. Totuttele sanomaan: olen hyvä juuri tällaisena.

Helli ja hemmottele itseäsi ruoalla, joka tekee hyvää: värikkäillä kasviksilla, lämmittävän mausteisilla keitoilla, ihanilla lempiruoilla tai suussa sulavalla leivoksella. Hyvä ruokasuhde tukee sinua nauttimaan ruokapöydän antimista ilman syyllisyyttä tai muita kielteisiä tunteita.

Keskitytään yhdessäoloon

Vanhemmat ja isovanhemmat ovat tärkeitä ruokakasvattajia, jotka voivat tukea lapsen hyvän ruokasuhteen kehittymistä. Parasta on, kun syödään yhdessä ja tarjolla on monipuolisesti erilaisia ruokia. Aterialla on hyvä luopua turhista rajoituksista tai erityisen tiukoista säännöistä ja keskittyä yhdessäoloon. Annetaan huomiota ruoalle: miltä se maistuu, tuoksuu ja näyttää, kuka sen teki. Puhutaan ruoasta, syömisestä ja toisistamme myönteisellä mielellä.

Jokaisen itsemääräämisoikeus on ruokaillessa tärkeää: ei pakoteta tai tuputeta. Hokema ”Lautanen pitää syödä tyhjäksi” on syöpynyt monen mieleen. Parempi ohje on kuunnella omaa kylläisyyttään ja syödä sen mukaan.

Lapset ja aikuiset oppivat koko ajan uutta ruoasta ja syömisestä. Yhteinen puuhailu keittiössä, ruoan valmistaminen ja leipominen tukevat hyvää ruokasuhdetta. Näitä taitoja on lupa harjoitella läpi elämän – myös Marttojen toiminnassa.