Senni Sopasen, 98, marttatyö alkoi talvisodassa – neuloi sukkia rintamalle

Helsingissä asuva, Etelä-Karjalasta kotoisin oleva Senni Sopanen, 98, pitää kiinni säännöllisestä urheilusta ja marttatapaamisista. Molemmat tuovat elämäniloa ja virtaa arkeen.

Menestynyt veteraaniurheilija Senni Sopanen, 98, muistaa elävästi, kun hän heräsi kymmenvuotiaana keskellä yötä. Jalkeille noussut tyttö näki, että äiti istui yksin keittiössä ja sulatti kynttilää nuken päähän.

– Äitini sanoi, että auttaa joulupukkia ja on sen takia valveilla. Sitten hän sanoi, että mene vaan takaisin nukkumaan, Senni kertoo ja jatkaa:

– Äiti oli valmistamassa poikanukkea lahjaksi veljelleni, joka silloin tällöin kolautteli minun nukkejani ja ei tullut ajatelleeksi, että päät särkyvät.

Monissa kodeissa tehtiin nukkeja käsityönä 30-luvun Suomessa. Päät ja raajat olivat usein herkkää materiaalia. Sennin mukaan äiti halusi tehdä nuken päästä kestävämmän kynttilän vahan avulla.

Martoilla on ollut tärkeä merkitys Sennin suvussa. Hänen edesmennyt äitinsä kuului Ruokolahden Marttoihin ja edesmennyt siskonsa teki elämäntyönsä Etelä-Saimaan Marttapiiriliitossa. Sittemmin Helsinkiin muuttanut Senni on kuulunut Haagan Marttoihin toistakymmentä vuotta.

Sukkia rintamalle

Kymmenvuotiaana Senni liittyi isosiskonsa kanssa Lotta Svärd -järjestön pikkulottiin. Kansakoulun opettajan opastuksella Senni ja muut pikkulotat harjoittelivat esimerkiksi suunnistusta ja haavojen sitomista. Talvisota syttyi marraskuussa 1939.

– Olin 12-vuotias, kun neuloin ensimmäiset miesten sukat rintamalle, muistelee Senni.

Jatkosota syttyi vuonna 1941, ja äiti, Senni ja nuoremmat sisarukset evakuoitiin, mutta isosisko komennettiin rintamalle jakamaan postia. Senni muistaa, miten paljon evakkomatkalla oli mukana äitejä pienten lastensa kanssa.

– Sain auttaa lasten hoitamisessa, syötin vauvoja pullosta ja opin vaihtamaan heitä vaippoihin, kertoo Senni.

Kokemus jätti Senniin lähtemättömän jäljen. Hän teki lopulta elämäntyönsä sairaanhoitajana ja työskenteli pitkään Helsingin Lastenklinikalla.

Ompelua ja äidinrakkautta

Käsityöt olivat Sennille rakas harrastus lapsuudesta saakka.

– Iltaisin me tytöt neuloimme ja teimme käsitöitä. Minäkin tein pöytäliinoja ja kahvipannun myssyjä, Senni muistelee hymyssä suin.

Erityisen mielellään Senni ompeli ikkunaverhoja. Äiti ilahtui joka kerta, kun sai uudet verhot vanhaan kotitaloon.

Aikuisena Senni auttoi äitiään korjaamaan vaatteita ja tekstiilejä. Äiti menetti näkökykynsä silmäsairauden vuoksi, joten tyttären apu tuli tarpeeseen. Näkövammastaan huolimatta äiti laittoi ruokaa, siivosi ja kävi vielä yhdeksänkymppisenä yksin kalassa.

– Aina kun menin käymään kotona, ruoka oli valmiina. Ajoin omalla autolla yhdellä kertaa 300 kilometrin matkan ja äiti tiesi, että olin sen jälkeen väsynyt ja nälkäinen. Hän eli pitkän ja rankan elämän, mutta otti meidät lapset aina lämmöllä vastaan.

Marttailu vei mennessään

Senni tuli mukaan Marttojen toimintaan naapurinsa innoittamana. Tämä kertoi rappukäytävässä olevansa Haagan Martoissa ja kysyi, tulisiko Sennikin.

– Miten ihmeessä kerkeän, kun olen alkanut urheilla? Senni muistaa vastanneensa.

Hän hurahti urheiluun eläköidyttyään ja on voittanut useita MM- ja EM-mitaleja esimerkiksi kolmiloikassa, pituushypyssä ja kuulassa. Niin vain aikaa löytyi myös marttailulle.

– Joka toinen tiistai käyn ensin kuntoilemassa, sitten menen syömään ja lepäämään kotiin, ennen kuin lähden naapurini kanssa marttatapaamiseen. Näistä harrastuksista haluan pitää kiinni niin pitkään kuin suinkin jaksan.

Senni kuvailee Haagan Marttojen ilmapiiriä valoisaksi. Hänestä on hienoa, että yhdistykseen on liittynyt myös uusia, nuoria marttoja. He ovat tuoneet mukanaan paljon iloa ja innostavia ideoita.

Enää Senni ei ompele silmävaivojensa vuoksi. Tulevilta marttatapaamisilta hän toivoo kuitenkin löytävänsä erityisesti hyviä ruokaohjeita, joita voisi testata Matti-puolisonsa kanssa.

Kukkalahja tuoreelle vaimolle

Sennin kotona on paljon rakkaita käsityömuistoja edesmenneistä äidistä ja siskoista. Ruokapöydällä on äidin valmistama valkoinen liina. Siskojen tekemiä ryijyjä ja täkäniä on seinillä useampia. Keittiössä Sennin katse suuntautuu hetkeksi lattiaan, jossa on kaunis räsymatto.

– Tämä on isosisarukseni Sirkan tekemä.

 – Myös äitini marttapuku, -merkit ja -huivit ovat minulla. Käytän niitä vain tilanteen mukaan.

Ikkunalaudalla maljakossa hehkuu kukkakimppu. Sen Senni sai marttakavereiltaan juhlistuksessa naimisiinmenonsa kunniaksi. Senni avioitui itsenäisyyspäivänä 2025.