Projektina nauris – Marttayhdistys valmisti perinnepuuroa ja uusia makuja markkinoille

Lapinjärven Martat nostivat nauriin valokeilaan Lapinjärven Yrittäjien järjestämillä Keskiaikamarkkinoilla.

Tulipa todistettua, kuinka monipuolinen raaka-aine on nauris, jota on viljelty Suomessa ammoisista ajoista lähtien, jo paljon ennen perunan yleistymistä.

Lapinjärven Martat osallistuivat paikallisille Keskiaikamarkkinoille tarjoamalla makuelämyksiä nauriista. Juureksesta loihdittiin suuhunpantavaa sekä entisaikojen ohjeilla että moderneilla resepteillä.

Naurisprojektissa yhdistivät tietonsa ja taitonsa marttayhdistyksen jäsenten lisäksi Tuula Kärnä Laakajärven kyläyhdistyksestä, Kainuun museo, paikallinen leipuri-kondiittori Pia Lindqvist ja viljelijä Miika Lassila Laitilasta.

Markkinaväki sai maistella nauriista ja tattarista tehtyä puuroa, joka oli haudutettu yön yli puu-uunissa ja joka tarjottiin voisulan kanssa.

Perinteisen reseptin mukaan puuron tähteet kätketään ruiskuoreen ja paistetaan pieniksi nyyteiksi, tietää Tuula Kärnä, itsekin martta. Hän antoi vinkin Aino Heiskaselle, joka otti taidon haltuunsa ja opetteli leipomaan naurisnyyttejä. Herkulliset nyytit sekä Pia Lindqvistin kehittämät makeat muffinit katosivat hetkessä marttakojun pöydältä.

Sitruunavoisilmällä, parmesaanilla ja babypinaatilla höystetty kauranaurispuuro osoitti, että nauris istuu myös tämän päivän makumaailmaan. Puuroon käytettiin Malmgårdin steel cut -kauraa, jonka suutuntumaa kuvailtiin jopa risottomaiseksi.

– Vitsi että oli hyvää, jatkoon!, arvioi eräs nuori mies puuroja.

Marttojen kojulla selvisi, että monella on nauriiseen liittyviä ruokamuistoja: muisteltiin naurisvarkaissa käymistä lapsena, tuoreen nauriin jälttämistä mehukkaaksi suuhunpantavaksi ja nauriiden hiillostamista.

”Meillä oli mukavaa!”

Markkinoita edeltävät päivät olivat työntäyteisiä: etsittiin tietoa nauriista viljelykasvina, hankittiin ja esivalmisteltiin raaka-aineet, tehtiin useita koekokkailuja ruoista parhaan mahdollisen makuelämyksen löytämiseksi. Lapinjärvi on kaksikielinen pitäjä, joten jaettavaksi tarkoitettua materiaalia työstettiin sekä suomeksi että ruotsiksi.

– Naurisprojekti vei meidät mukanaan ja toi yhdistyksemme jäsenet marttaperinteen mukaisesti toimimaan yhdessä, yhteisen hyvän äärelle, tässä ja nyt, kuvailee projektin puuhanainen Hilkka Koivistoinen.

– Meillä oli mukavaa! Aihe vei mennessään niin, että sopivaan tunnelmaan päästäksemme hankimme jopa keskiaikaisen pukeutumistyylin mukaisia asuja yllemme.

– Saimme myös kaksi miestä mukaan projektiimme: toinen käänsi esitetekstit ruotsiksi ja jauhoi kuumia naurislohkoja sosemyllyn sihdin läpi, toinen hoiti tuotekuljetukset ’puurokuskina’. Tytär kuljetti ohikulkumatkallaan nauriit ne lahjoittaneelta viljelijältä Suomen ’lännestä tänne itään’.

Tapahtumapäivää edeltävänä iltana Irma Lindfors lämmitti leivinuunin puurojen haudutukseen. Hän leipoi ohrarieskat alun kuumaan lämpöön. Lämmön laannuttua uuniin lastattiin perinnepuuro yön yli hautumaan.

Nauristalkoolaiset saivat ahkeran päivän päätteeksi lämpimät leivät läksiäisiksi kainaloon.