Päivi Rosqvist: Kasvisruoka on kuin parisuhde – joskus hyvää, joskus arkista

Tammisaarelainen Päivi Rosqvist luopui lihasta jo 1980-luvulla, jolloin suomalaisista ravintoloista sai hädin tuskin keitettyä kukkakaalia ja kauppojen kasvisvaihtoehdot olivat vähissä. Oman ruokakulttuurinsa hän rakensi kansainvälisistä keittiöistä, jotka tarjosivat mausteita ja menetelmiä kotimaasta puuttuneeseen kasvisarkeen.

Kun Päivi, 63, ja hänen puolisonsa Tony lopettivat lihansyönnin 1980-luvulla, suomalaisesta ruokakulttuurista ei löytynyt malleja kasvisruokavalion rakentamiseen. Ravintolasta sai korkeintaan keitettyä kukkakaalia valkokastikkeella. Ruokakaupoissa oli tarjolla herneitä.  

Pelastus löytyi kansainvälisistä keittiöistä. Niihin tutustuttivat Helsingin etniset ravintolat India, Mexico ja China sekä kaupungin ainoa etninen ruokakauppa. Työmatkoilla Britanniassa Päivi osti kasviskeittokirjoja ja söi niin paljon kuin napa veti.

Oman ruokakulttuurinsa rakentamisen Päivi ja Tony aloittivat intialaisista resepteistä.

– Yksi ensimmäisistä oli saag paneer, johon tulee pinaattia ja tuorejuustoa. Ruoan sai tehtyä suomalaisen valmistajan kotijuustosta, kunhan oli sopivat mausteet ja oppi ruoanlaittotavan eli mausteiden paistamisen ensin, Päivi kertoo.

Kaliforniasta Suomeen muuttanut ystävä toi Päivin ja Tonyn ruokapöytään tortillat. Maissista valmistettujen lättyjen sisään käärittiin kahteen kertaan paistettuja mustapapuja.

– Liotettuja ja keitettyjä papuja paistetaan öljyssä ja maustetaan, aika usein savusuolalla. Sitten annetaan jäähtyä ja paistetaan uudelleen, Päivi kuvailee.

Nyhtökaura ja härkis räjäyttivät potin

EU:hun liittymisen ja uudenlaisen kansainvälistymisen myötä suomalainen ruokakulttuuri on avartunut. Muutos näkyy myös kotimaisessa elintarviketeollisuudessa. Portugalissa asuva Päivin sisko ihastelee sitä, kuinka suomalaisista ruokakaupoista löytyy runsaasti lihaa korvaavia kasvistuotteita.

– Nyhtökaura ja härkistuotteet räjäyttivät potin, Päivi sanoo.

Tammisaaresta löytyy vuonna 1990 perustettu yritys, joka valmistaa tofua itävaltalaisesta soijasta. Se oli Päiville hyvä syy järjestää tofuilta oman marttayhdistyksensä, Tammisaaren Marttojen, voimin.

– Valitsin iltaan neljä eri reseptiä, joita en itsekään ollut koskaan valmistanut, joten kyseessä oli aito yhdessä tekeminen, Päivi sanoo.

Päivi kertoo käyneensä tofun kanssa pitkän oppimäärän kuten kaikki muutkin: ennen kuin sen oppi valmistamaan, tofu ei maistunut miltään.

Lue myös: Helppoa kasvisruokaa lapsiperheelle – Tiina Routavaaran tofu- ja tillipestoreseptit

Takkamakkara kerran kesässä

Kaksikymmentäviisi työvuotta luonnonsuojeluviestinnässä ovat opettaneet Päiville, että vastakkainasettelulla ei pitkälle pötkitä. Muutoksen pitää lähteä ilosta, eikä rimaa kannata nostaa liian korkealle.

– Aloittaa voi vaikka siitä, että pyytää reseptin, jos kaveri tarjoaa hyvää kasvisruokaa, Päivi sanoo.

Aikoinaan Tonyn vakaumusta siirtyä kasvispohjaiseen ruokavalioon syvensi rakkaus Päiviä kohtaan. Päivistä taas on ihanaa kokata ihmiselle, jonka mielestä ruoka on aina maukasta. Ainakin melkein aina.

– Kasvisruoka on kuin parisuhde: joskus hyvää, joskus arkista, Päivi sanoo Tonya mukaillen.

Liha ei Päiville enää maistu – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kerran kesässä hän paistaa takassa yhden makkaran. Tuoksu ja ensimmäinen puraisu muistuttavat lapsuuden takkamakkarasta.