Muikkuverkot veteen – Maija Hynnä innostaa käyttämään kotimaista järvikalaa

Maija Hynnä kannustaa kokeilemaan erilaisia tapoja valmistaa kotimaista järvikalaa. Muikkua voi purkittaa, ahventa paistaa ja siikaa palastella keittoon. Säynävästä saa vaikka maukkaita murekepihvejä.

Lapsuudesta se lähti, kalastus ja kalaruokien suosiminen. Kokemäellä jokivarressa kasvanut Maija Hynnä (81) sai ensikosketuksensa kalanpyyntiin mato-onginnasta. Jo 12–13-vuotiaana hän sai toimia soutajana isälleen, kun tämä koki muikkuverkkoja.

Satakunnassa muikunpyynti aloitettiin jo kesällä. Nuorelle tytölle saaliin perkaaminen ei ollut kovin mieluisaa.

– Muistan, kuinka minua inhotti se muikun haju!

Jäi kalareissuista paljon hyviäkin muistoja. Mieleen on jäänyt kerta, jolloin Maija ja hänen pikkuveljensä pääsivät isän mukana tavallista pidemmälle kalaretkelle.

– Laskettiin verkot illalla, ja meillä oli rannalla nuotio. Yön yli sillä reissulla viivyttiin.

Kalankäsittelyn saloihin Maijaa perehdyttivät molemmat vanhemmat. Lapsuutensa kalaruokia Maija kuvaa yksinkertaisiksi: paistettuja muikkuja, suolakalaa, kalakeittoa ja savustettua kalaa.

Sittemmin kuusamolaistunut Maija ei pidä suolamuikuista vieläkään, mutta muuten hän syö paljon lapsuudestaan tuttuja järvikaloja eri tavoin kokattuna.

Kahdeksan kilon kalansaalis

Kuusamon Marttoihin kuuluva Maija asuu mökillään Kuusamojärven rannalla. Nuorempana harrastuksiin kuulunut perhokalastus on iän myötä jäänyt, mutta Maijan iloksi veljentytär jatkaa perhosteluperinnettä aina maailmanmestaruustasolla asti.

– Hän sai kipinän minulta.

Maija keskittyy tätä nykyä siikapilkkiin ja muikunpyyntiin. Muikkuverkot on nykyään laskettava ja koettava yksin, sillä kalakaverina toiminut puoliso menehtyi kuusi vuotta sitten.

Maija myöntää, että verkoilla käyminen ilman ”airollista” on haastavaa.

– Täytyy aina miettiä, onko liian tuulista. Joskus tuuli meinaa viedä venettä liian nopeasti. Kun pintaverkolla pyydetään, kellukekin pitää ehtiä laittaa. Ja on verkon nostamisessakin joskus vähän hankaluuksia.

Tekemällä on kuitenkin oppinut. Kun Maija saa pyyntikauden vauhtiin, kalalla tulee elo-syyskuussa käytyä viikkojen ajan. Suurin kolmen verkon suoma kertasaalis on ollut kahdeksan kiloa muikkua.

– Ei yksi ihminen millään niin paljon kalaa käytä. Soittelen tutuille, että tule sinä päästelemään muikut tuosta yhdestä verkosta, niin saat ne mukaasi. Se muikkujen päästeleminen on muuten aika kova urakka!

Saaliinsa Maija säilöö mieluiten lasipurkkeihin umpioimalla. Pyyntikauden päättyessä varastoissa on kymmeniä kalapurkkeja. Moista määrää kalastaja ei saa kulutettua itse, mutta onneksi ystävät auttavat tässäkin.

– Purkkeja on kiva viedä tuliaisena sellaiselle, joka tykkää kalasta mutta ei itse kalasta.

Purkitettu kala sopii Maijan mukaan esimerkiksi leivän päälle, keitettyjen perunoiden kylkeen tai vaikka pizzan täytteeksi.

Ruodoista kyllä selviää

Kestävästi pyydettyä tai kasvatettua kalaa olisi nykyisten ravitsemussuositusten mukaan hyvä syödä 300–450 grammaa viikossa. Tästä määrästä vähintään parisataa grammaa tulisi olla rasvaista kalaa, kuten muikkua tai lahnaa.

Marttana Maija toivoo, että suomalaiset innostuisivat käyttämään kotimaista järvikalaa nykyistä enemmän.

– Kun itse pyytää, kala on edullista.

Maija tietää, että ruodottomaan lohifileeseen tottuneille ruotoisa järvikala saattaa tuntua hankalalta syötävältä. Hän kuitenkin rohkaisee kokeilemaan eri kalalajeja eri tavoin valmistettuna.

Isoja kaloja voi paistaa uunissa kokonaisena, jolloin nahka ja selkäruoto on helppo poistaa kuumana. Näin kala tulee käytettyä mahdollisimman tarkkaan, mikä on myös taloudellista.

Siikakeiton syömisestä ei tule valtaisaa ruotimistaistelua, kunhan kokki jaksaa nähdä hieman vaivaa. Maijalla on tapana keittää siikapalat erikseen ja poistaa sitten suurimmat ruodot.

– Kun olen tehnyt keiton melkein valmiiksi, lisään kypsät kalapalat. Ei tarvitse sitten syödessä miettiä ruotoja.

Murekepihvejä ja muurinpohja-ahvenia

Fileointiakaan ei kannata Maijan mielestä arastella, sillä taidon voi oppia, vaikkei olisi mikään kalamestari.

– Netissä on hyviä ohjeita. Terävä veitsi vain pitää olla.

Maijalle maistuu esimerkiksi graavattu siika. Hauen tai säynävän taas voi fileoinnin jälkeen jauhaa lihamyllyssä massaksi, josta saa maukkaita murekepihvejä.

– Siinä eivät pikkuruodot tunnu.

Maijan erityinen kalaruokasuosikki ovat muurinpohjapannulla paistetut ahvenet. Hän sanoo, ettei tiedä parempaa tapaa paistaa ahventa.

– Ei tarvitse kuin ottaa sisälmykset pois ja suolata vähän etukäteen, niin kyllä tulee ihanaa, oikein mehevää! Siinä tulee vähän savuakin mukaan.

Pikkukalojen ystävälle Maija suosittelee niin sanottuja rapumuikkuja: ladotaan uunivuokaan muikkuja, maustetaan suolalla, ketsupilla ja kermalla ja paistetaan uunissa. Ketsuppi antaa ruoalle rapumaisen värin.

Maija vinkkaa, ettei kalaruokiin tarvitse lappaa ylenpalttisesti mausteita. Tämä pätee varsinkin muikun kaltaisiin mietoihin kaloihin.

– Jos kovin maustaa, itse kala ei niin enää maistu.