En olisi uskonut, että tällainen maa on olemassakaan – Naomi Moriyama löysi Suomesta luonnon ja Martoista sisaruuden

Newyorkilainen kirjailija Naomi Moriyama saapui Pohjois-Karjalaan vain muutamaksi kuukaudeksi miehensä työn perässä. Tokiossa kasvanut ja metropoleihin tottunut Moriyama rakastui kuitenkin suomalaiseen luontoon, sen hiljaisuuteen ja meluttomuuteen – ja löysi yhteisön, josta tuli hänelle toinen perhe: Martat.

Saapuessaan ensimmäistä kertaa Suomeen Naomi Moriyama ei tiennyt maasta juuri mitään. Hänen miehensä, William Doyle, oli kutsuttu tekemään tutkimusta ja opettamaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa, ja perheen oli tarkoitus asua Pohjois-Karjalassa elokuusta joulukuuhun.

– Olin lukenut vähän ennen matkaamme, että suomalaiset ovat hyvin vaatimattomia ja varautuneita. Talvi on pitkä ja kylmä, ja aurinko laskee talvisin jo aikaisin iltapäivällä ja nousee vasta myöhään aamulla, Tokiossa kasvanut ja New Yorkissa aikuiselämänsä asunut Moriyama muistelee.

Hän ajatteli, ettei kokemus välttämättä olisi kovinkaan miellyttävä – varsinkaan lokakuun puolivälistä lähtien, kun alkaa pitkä ja pimeä talvi.

– Mieheni olisi kiireinen töissä, lapseni menisi kouluun… Entä minä? Mitä minä tekisin Suomessa? Olisin surullinen ja yksin! Päätin, että jos siitä ei tule mitään, palaan lokakuussa Amerikkaan.

Onnekas kansa

Helsingin Musiikkitalon kahviossa on arkipäivänä hiljaista. Ikkunan ohi viuhahtaa tasaisena virtana kypäräpäisiä suomalaisia pyöriensä selässä. Sienikori käsivarrellaan haastatteluun saapuneella Moriyamalla on paljon kerrottavaa.

Hän haluaa puhua ruoasta, terveydestä, luonnosta, suomalaisesta yhteiskunnasta ja naisvaikuttajistakin. Ennen kaikkea hän haluaa puhua sisaristaan, Martoista.

– Tiedättekö te suomalaiset, miten onnekkaita olette? hän kysyy. – Täällä on monet asiat niin hyvin.

Moriyama asuu tällä hetkellä Helsingissä ja työskentelee BIOSYS North Karelia International Growth Ecosystem -hankkeessa, joka edistää metsätalousbiotalouden ja ruokakulttuurin yhteistyötä Pohjois-Karjalan ja Japanin välillä. Lisäksi hän on kirjailija, terveellisten elämäntapojen puolestapuhuja – ja martta.

Kohtaaminen Marttojen kanssa

”Mitä haluaisit tehdä Suomessa ollessasi Pohjois-Karjalassa?” kysyi professori emerita Helmi Järviluoma-Mäkelä Moriyamalta matkalla lentokentältä perheen vuokra-asunnolle Joensuuhun. Järviluoma-Mäkelä oli Williamin yhteyshenkilö Joensuun yliopistolta.

Moriyama sanoi haluavansa oppia tekemään aitoa karjalaista ruokaa.

”Siinä tapauksessa käy syömässä marttojen käsin tekemiä karjalanpiirakoita Marttakahviossa Joensuun torilla”, Järviluoma-Mäkelä ehdotti.

Jo samana päivänä Moriyama istui perheensä kanssa Joensuun torilla syömässä karjalanpiirakoita. Oli elokuun puoliväli, ilma raikas ja taivas sininen.

Ilman marttoja en olisi ehkä koskaan löytänyt aitoa suomalaisuutta. He toivottivat minut tervetulleeksi ja kohtelivat minua kuin perheenjäsentä.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Moriyama astui Pohjois-Karjalan Marttojen silloisen toiminnanjohtajan Katja Kolehmaisen kutsumana Marttojen toimistoon. Hän halusi tietää, voisiko saada kokkausopetusta englanniksi. Kokoushuoneeseen oli katettu sinivalkoinen kattaus ulkomaalaiselle vieraalle: Marimekon pöytäliina, Iittalan astiat ja herkkuja.

Ravitsemusterapeutti ja martta Ringa Nenonen kertoi Moriyamalle Marttajärjestön historiasta, tehtävästä ja toiminnasta – kursseista, joilla opetetaan syömään edullisesti ja terveellisesti, kädentaidoista, vapaaehtoisuudesta, Sienimartoista ja muista aktiviteeteista.

– Olin ollut Suomessa vasta muutaman päivän, ja eteeni avautui aivan uusi universumi! Ihmiset, joita tapasin, tekivät suuren vaikutuksen. Osasta tuli minulle rakkaita ystäviä. Tapaamani naiset olivat ystävällisimpiä ja uteliaimpia, joita olin koskaan tavannut.

Nenonen kertoi Marttojen vievän maahanmuuttajia poimimaan sieniä.

– Kysyin, mitä sanoit. Sieniä? Voinko minäkin tulla? Moriyama kertoo.

Lähes hengellinen kokemus metsässä

Moriyaman sienikori on tänään tyhjä, mutta syksyisin se täyttyy rouskuista, haperoista, kantarelleista, tateista, mustatorvisienistä ja suppilovahveroista.

Reilu kymmenen vuotta sitten hän ei olisi voinut kuvitella, että Suomessa saa kerätä luonnonantimia vapaasti metsistä.

– Oli syyskuu, täydellinen sienikausi, kun Sienimartat veivät minut sekä Tokiosta saapuneet äitini ja siskoni pohjoiskarjalaiseen metsään sienestämään. Olin tottunut kävelemään amerikkalaisissa kansallispuistoissa, joissa ei saa poiketa polulta tai kerätä tai jättää metsään mitään. Nyt ympärilläni ei ollut viittoja tai polkuja. Maa oli sammaleen ja lehtien peitossa, pehmeä kuin matto, Moriyama kuvailee.

– Rakastin sitä! Oli toissijaista, löytäisimmekö sieniä. Oli vain metsä ja me. Kokemus oli lähes henkinen.

Lue myös: Sanna Ahtiainen kokkaa arjen ruokia, jotka sopivat kaikille

New Yorkin ja Tokion miljoonakaupungeissa hän oli tottunut meteliin, ihmismassoihin ja rakennuksiin. Luonto oli aitojen takana tai tarkasti strukturoituja puistoja.

– Luonto on yksi niistä syistä, miksi te suomalaiset olette maailman onnellisin kansa. Ei onnellisuus johdu pelkästään laadukkaasta koulutuksesta ja tasa-arvosta, vaan siitä, että luonto on kaikkialla läsnä – täällä Helsingissäkin, jossa voi kävellä Helsingin rautatieasemalta puistoja pitkin Keskuspuistoon saakka. En olisi uskonut, että tällainen maa on olemassakaan!

– Luonto sitoo hiilidioksidipäästöjä ja saasteita, raikastaa ilmaa ja madaltaa verenpainetta. Mikä elämässä on arvokasta? Puhdas vesi ja ilma! Näiden arvoa ei aina ymmärretä, ennen kuin ne menettää.

– Me olemme onnekkaita.

Luonnon merkitys ja shinrin-yoku

Tuuli heiluttaa Makasiinipuiston istutuksia. Ohikulkija vetää takin kauluksen korviin. Suurista ikkunoista avautuu yllättävän vihreä näkymä, vaikka olemme keskellä Helsinkiä.

– Tajusin Suomessa, että minä olen luonto. Kun ymmärtää sen, haluaa myös pitää luonnosta huolta, Moriyama kuvaa.

Pohjois-Karjalassa hän huomasi ensimmäistä kertaa kunnolla tuulen huminan, lehtien kahinan, maan tuoksun ja puron solinan. Hän havahtui myös siihen, että hänen sukunimensä tarkoittaa metsävuorta.

– Tiedätkö, olen aina tiennyt sen, mitä sukunimeni tarkoittaa – tietenkin – mutta en ollut ajatellut sitä.

Toisille luonto on tulonlähde, toisille kirkko, toisille supermarketti. Vaikka maailma urbanisoituu, luonto löytää tiensä.

– Nyt Tokiossakin on alettu ymmärtää luonnon arvoa enemmän. Talot, jotka ovat vain 20 sentin päässä kävelytiestä, on ympäröity kukka- ja puuistutuksin. On hienoa nähdä, miten me voimme elää rinnakkain luonnon kanssa. Olen nähnyt, miten haikarat ovat palanneet kaupunkiin.

Moriyama suoritti myöhemmin Forest Therapy Society Japanin Shinrin-yoku (metsäkylpy) -oppaan sertifikaatin.

Kesällä 2025 hän kehitti prototyypin sienien keräilyyn liittyvästä opastetusta kierroksesta yhdessä Pro Martat ry:n Pirjo Hirvosen kanssa. Kierros on tarkoitettu japanilaisille luonnonystäville.

– Osallistujat ihastuivat Nuuksion kansallispuistossa tehtyyn kävelyyn. Järjestimme myös keräilyyn, sadonkorjuuseen, ruoanlaittoon ja ruokailuun liittyvän elämyksen pienen ystäväryhmän kanssa yhdessä keräilyasiantuntijan ja kokin kanssa.

Hän suunnittelee ohjelmien jatkokehitystä ja markkinointia kaudelle 2026.