Funktionaaliset eli hyödynnettäväksi tarkoitetut niityt –⁠ villivihannesten keruuta kotipihoilta

Yhä useampi on tutustunut villiyrtteihin ja alkanut käyttää niitä ruuanlaitossa. Villiyrtit ovat terveellinen ja ilmainen lisä ruokavalioon. Niiden keräämiseen ja kasvattamiseen liittyy kuitenkin monta seikkaa, jotka kannattaa huomioida.

Villivihannekset ja -yrtit ovat terveellinen ja ilmainen lisä ruokavalioon. Niiden käyttäjäjoukko on viime vuosina ilahduttavasti laajentunut. Yrttitietoa ja käyttökokemuksia jaetaan ahkerasti kursseilla ja someryhmissä, ja villiyrttikokeille on inspiroivia yrttikeittokirjoja hyvin saatavilla. Mutta mistä löytää hyvät luonnon villiyrttien keruualueet? Maaseudulla kasveja löytyy helposti ravintokäyttöön pihapiiristä, mutta mistä taajama-alueiden asukkaat löytävät lähialueiden puhtaita villivihanneksia?

Mistä kerätä?

Ekologisesti ajatellen ihanteellisinta olisi löytää yrtit kävely- tai pyörämatkan päästä. Silti suositusten mukaan villiyrttejä ei tule kerätä liikenneväylien läheltä – mitä vilkkaampi tie, sitä pidempi etäisyys (25–50 m). Teollisuuslaitosten lähistöltä tai maaperältään saastuneilta ja kasvinsuojeluaineilla käsitellyiltä alueilta ei myöskään tule kerätä.

Joutomaiden kohdalla tulisi tietää käyttöhistoriaa, jotta vältetään saastuneen alueen riskejä. Kasveihin voi kertyä raskasmetalleja ja muita epäpuhtauksia. Lisäksi ne voivat kerätä itseensä nitraatteja runsastyppisiltä paikoilta. Ei siis keruuta ulkoilureittien polkujen lähialueiltakaan mahdollisten koirien jätösten takia. Kaikki nämä edellä mainitut, usein avoimet alueet ovat ruohovartisten kasvien suosimia kasvupaikkoja, mutta ne täytyy malttaa villiyrttiretkellä ohittaa. Hyvät keruupaikat voivat kuormittua liikaa villiyrttivillityksen levitessä.

Miten siis varmistaa puhdas ja jatkuva sato omaan käyttöön?

Kasvatus omalla pihalla

Ratkaisu on luoda itselleen villiyrttiparatiisi omalle pihalle, jos siihen vain on mahdollisuus. Pienelläkin pihalla voi olla villiyrteille oma niittyalue tai niitä voi kasvattaa hallitusti muiden kasvien ohessa.  

Suuremmille aloille voi perustaa vaikka syötävän metsäpuutarhan, jossa muiden, lähinnä monivuotisten viljelykasvien lomassa on hyvä olla vähintään 30 % luonnonkasveja. Sinne voi perustaa myös erillisen alueen villiyrttien keruuta varten. Syötävää metsäpuutarhaa voi tehdä myös muuttamalla vähitellen nurmialuetta käytävien jakamiksi metsän saarekkeiksi.              

Funktionaalinen, pelkästään luonnonkasveille perustettu niitty on hyvä ekologinen vaihtoehto ajettavan nurmialueen vähentämiseksi. Jotta kasvustosta saadaan hyvin satoa kuivinakin kesinä, tulee kasvupaikan mielellään vastata tuoreen niityn olosuhteita. Paikan tulee olla valoisa tai puolivarjoinen ja multavuudeltaan melko normaalia puutarhamaata. Kasvuolosuhteita on hyvä kuitenkin säätää valittujen kasvien luontaisten vaatimusten mukaisiksi. Kuivan paikan kasveille voi luoda harjumaisia alueita soraa lisäämällä ja mahdollista talvimärkyyttä voi välttää kohopenkeillä.

Villiyrttikasvustoja on järkevää sijoittaa tontin kauimmaiseen nurkkaan kadulta tai tieltä nähden, jotta vältytään pölyltä ja muilta epäpuhtauksilta. Niityllä voi olla kapeita polkuja liikkumista helpottamassa, kuten metsäpuutarhassakin.

Sadon lisääminen ja rajoittaminen

Runsasta typpilannoitusta tulee välttää, mutta esimerkiksi kasvuston alas leikkauksen jälkeen on hyvä antaa lisälannoitusta vaikkapa laimennetulla nokkosvedellä. Alas leikattavia kasveja ovat muun muassa nokkonen ja vuohenputki. Kasvuston uudistuessa saadaan satokautta jatkettua jopa syksyyn asti. Jos kasvit ovat leikattaessa jo ohittaneet keruulaatuisuuden, niittojätteen voi käyttää kompostiin, maan pinnan katteeksi tai lannoiteveden valmistukseen. Kukkineita versoja ei kannata levittää katteeksi, ellei halua runsaasti siementaimia juuri sille alueelle.

Nokkonen ja vuohenputki ovat hyviä esimerkkejä juurakoista tai maanalaisista rönsyistä villisti leviävistä kasveista, joiden kasvua täytyy joskus rajoittaa. Rajauksen voi tehdä juuriestekankaasta tai muusta vastaavasta materiaalista maahan upotettavalla seinämällä. Tällaiset kasvit on hyvä sijoittaa niityllä omille alueilleen, hillitymmin leviävät voivat olla myös sekakasvustona.

Kasvien lisäys onnistuu maalevintäisillä hyvin juuren paloista. Kasvien siirtoon sekä juurien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Ruohovartisten luonnonkasvien siemeniä voi vähäisiä määriä kerätä omaan käyttöön jokaisenoikeuksilla.

Monista kasveista voidaan lehtien lisäksi käyttää myös kukintoja ja siemeniä. Niitä keräilemällä estetään samalla voimakkaasti siemenistä leviävien kasvien liika ympäristön valloitus. Tällainen kasvi on esimerkiksi voikukka, jonka ilmassa laajalle leijailevat siemenet voivat olla uhka jopa naapurisovulle. Voikukan kukista ja nupuista voi valmistaa monenlaisia herkkuja, vaikka sille naapurille annettavaksi. Näin voidaan muuttaa asenteita luonnonkasveille suotuisammiksi.  

Kirjoittaja on puutarhuri, pihasuunnittelija ja luonnontuoteneuvoja sekä Arktiset Aromit ry:n projektityöntekijä.